sunnuntai, 3. tammikuu 2010

just say yes

Olenko ollut vähän hiljaa tai jotain, no hyvää uutta vuotta kuitenkin, outoa opetella kaksituhattakymmenen kaksinollayksinolla. Palikkatesti. Joululomasta on puolet jäljellä mutta tulin takaisin Helsinkiin, tässä voisi nyt kivasti nukkua viikon. Tai jotakin. En ehkä malta nukkua, elämäkin on välillä ihan jännähköä ja olen jo aika tottunut joihinkin asioihin ja hmm. En jotenkin osaa tätä blogia enää :D Voisin mennä nukkumaan kun kerta on jo puoli neljä ja väsyttää kivasti.

keskiviikko, 23. syyskuu 2009

Ei otsikkoa

Ruokahan on ihan kummallista - söin tänään koululla jotain kalaa joka oli ihan hyvää mutta aika tylsää, toisaalta söin eilen koululla jotain kalaa joka oli niin järkyttävän mausteista että oli pakko jättää osa syömättä. Sitten tosin kotona alkoi tehdä mieli ruokaa ja keitin paketillisen nuudeleita ja niistä nyt vasta mausteisia tulikin, öh pidän kyllä maustetusta ruuasta mutta en ihan hirveän polttavasta. Ja tänään olin Helillä opettamassa matikkaa (omg haluan matikanopettajaksi vaikka haluankin opiskella fysiikkaa!) ja se kysyi että haluanko jotain ruokaa, sanoin kyllä kiitos ja se laittoi jotain valmiita pinaattilettuja jotka olivat oikeasti aivan mielettömän hyviä vaikka kuvittelin etten kyllä ikimaailmassa opi tykkäämään pinaattiletuista. Jännää. Niitä ostan kyllä itsellenikin, tosin tällä kauppareissulla ostin kanasuikaleita, olisin halunnut sinihomejuustomarinoituja mutten löytänyt joten ostin niitä tavallisia hunajaisia.

Ja pointtia ei kai kauheasti ollut, paitsi että syöminen nyt on kivaa :D

sunnuntai, 6. syyskuu 2009

...

Suunnittelin että tänään voisin laiskotella rauhassa kotona ja katsoa mahdollisesti levyllisen tai pari Gilmoren tyttöjä. Ongelma on kyllä vähän se, että katsoin silloin heti muuton jälkeen kakkoskauden ekat jaksot ja haluaisin kyllä katsoa sitä ykköskauttakin, mutta en oikein tiedä mistä aloittaisin kun ensimmäisiä en välttämättä jaksaisi katsoa - toisaalta haluaisin nähdä nekin, äh. Joka tapauksessa lakaisin äsken lattian ja siivosin tuota kaaosta pienemmäksi, joten ansaitsenkin löhöillä :D

Olin perjantaina Radion sinfoniaorkesterin konsertissa kun pikkuserkkuni soitti päivällä että kiinnostaisko lähteä. Brahms oli hienoa, Schönberg omalaatuista ja yleisesti tykkäsin, haluaisin kyllä käydä klassisissa konserteissakin enemmän ja selailinkin tämän kauden ohjelmistoa; ainakaan rahasta lähteminen ei ole opiskelijahinnoilla kiinni, jonkun vain pitäisi sanoa mulle että mennään kuuntelemaan tuota, oma klassisen tuntemus on kuitenkin vielä sen verran lapsenkengissä että sieltä ohjelmistosta ei mikään pompannut ehdottomana esiin.

Aiheen tiimoilta random-fakta minusta: jostain syystä tykkään kauheasti kuunnella kun orkesteri virittää ennen konsertin alkua. En nyt löytänyt aivan täydellistä ääninäytettä kun kaikki Youtubessa on joko kamalalla äänenlaadulla tai sitten jotenkin omituisesti virittäviä, ne harvat kerrat mitä olen päässyt livenä kuulemaan se on vastannut lähinnä esmes tämän videon kolmatta ja isoäänisintä osiota eikä niillä ole ollut tuollaisia alkulämmittelyjä, no mutta ihan sama. Se on kiva ääni :)

keskiviikko, 2. syyskuu 2009

is there a way out for me

Tänään oli ensimmäinen virallinen päivä yliopistoilua. Viime viikosta meni puolet kaupungilla pyöriessä ja erinäisissä Resonanssin, fysiikan ainejärjestön, tilaisuuksissa joissa tuli huomattua että ilmeisesti aika kivaan porukkaan olen päätynyt, toivottavasti tutustumisessa ei nyt mene niin kauan kuin lukiossa. Olen nyt tosin ehkä ihan pikkuisen vähemmän ujo kuin silloin, kukaan ei tunne ennestään ja luulen että se aika voisi pikkuisen lyhentyä. Huomenna menen sinne takaisin, sitten onkin taas perjantai (vastahan se oli! hämää kun luulen olleeni viikonlopun kotona vaikka oikeasti olin siellä sunnuntaista tiistaihin), viikonloppua ei lasketa, maanantaina on avajaiset ja tiistaina jo ekat luennot, oikeasti, johan tässä on odotettukin.

Helsingissä oleminen tuntuu yllättävän kotoisalta, ehkä olen hyvin sopeutuvainen ihminen, mutta muiden muuttokriiseilystä lukiessa on tullut outo olo - minä vain pakkasin kamat autoon, tulin tänne, purin ne ja menin nukkumaan. Olen opiskellut joukkoliikennettä ja löydän joihinkin paikkoihin jo ihan itsenäisesti. Okei, pyykkitupaa en ole vieläkään jaksanut etsiä kun vein nyt pyykit mukanani kotiin, ja ruokahuoltokin on mitä on, strategia on syödä yliopistolla mahdollisimman paljon ja täällä elää jollain jogurtilla. Mikron puuttuminen hankaloittaa elämää huomattavasti ja olin kotona ihan onnessani kun pääsin tekemään lämpimiä voileipiä, ja pikkuhiljaa alan kaipailla ihan kunnon ruokaa, UniCafe-lounaista huolimatta. Tiskaaminen vaan on vähän ärsyttävä velvollisuus, varsinkin kun kämppis näköjään jättää tiskialtaan sen verran sotkuiseksi, ettei siinä tee mieli omia astioitaan pestä ja toisaalta ei huvittaisi koko ajan olla siivoamassa toisten jälkiä.

Kohta pakko mennä nukkumaan että herään huomenna tarpeeksi ajoissa. Meillä on ilmeisesti enemmänkin jotain tuutorihässäkkää huomenna, kun tänään meidän ryhmän (mahdollisesti tulevien geofyysikkojen) tuutorit päättivät että meillä on ollut niin pitkä päivä että tehdään vaan ihan pikainen kierros ja jatketaan huomenna. Jeejee :D

Ja tänään kuuntelussa Sarah McLachlania.

maanantai, 24. elokuu 2009

you've got to be the best

Tästä taitaa tulla kerran kuussa päivittyvä blogi, mutta oikeastaan mulla ei ole intoa kertoa samoja asioita kahteen kertaan, tai varsinkaan jakaa niitä asioita mistä nykyään edes yritän puhua tuolla lj:n lukkojen takana ihan kaikelle maailmalle. Mutta kun en halua luopua tästä ihan kokonaan koska olen vieläkin aivan totaalisen rakastunut sivupohjaani :D

No mutta. Olen muuttanut pääkaupunkiin - sen verran nyt ainakin voi kertoa ihan koko maailmalle. Asun nyt toistaiseksi määrittelemättömän pituisen ajan kolmen hengen solussa, ja luultavasti tulen välttelemään kämppiksiäni parhaani mukaan hamaan tulevaisuuteen. Olen asunut tässä kohta viikon ajan, ja havainnut että sinänsä yksin asuminen saattaa sopia mulle, olen aina tykännyt sählätä lähinnä niin että muita ei ole näkemässä. Mua vaan ahdistaa ajatus sosiaalisuudesta - on se kun välillä on tosi sellainen olo että nyt paljon uusia ihmisiä (enkä silloinkaan sit osaisi olla niiden kanssa), mutta sitten toisinaan sellainen että pitäytyisin vaan mieluummin vanhoissa, tutuissa, turvallisissa. Ja ilmeisesti mun pitäisi olla kamalan innoissani siitä että yliopisto alkaa reilun viikon päästä. Ja olenkin, mutta jotenkin nyt epäilen. En niinkään alavalintaa, mutta yleisesti omaa pärjäämistä siellä. Ja kaipaisin nyt sitä "ET ole fail" -kommenttia ja yritän yrittää olla ahdistumatta kauheasti koska haluan olla olematta fail jatkossakin, mutta pitäisi varmaan alkaa käydä jossain terapiassa että saisi itsetuntonsa edes johonkin kuosiin. Vaikka nykyään en kyllä ole läheskään niin itkuparkumasentunut kuin olen joskus ollut.

Silti, silti. Ja haluaisin kirjoittaa.

 

p.s. haluaisin suositella suurta uutta musiikillista rakkauttani Florence and the Machinea!