Yhtäaikaa The Poet and the Pendulumia ja Sikaa, anna mun kaikki kestää, Vikatikkiä ja joulunäytelmää. Sain tänään huuliharpun nuuskamuikkusteluani varten, enkä osaa soittaa, mutta ei sillä ole mitään väliäkään. Herra OKo ajoi kolmipyörällä verhosta läpi ja se repesi, mutta huono verho se oli alunperinkin, ei edes yltänyt lattiaan. Pelastuimme musiikintunnin ansiosta kuuntelemasta kunnanvaltuustoa ja selvitimme, että minusta tulee ehkä meteorologi tai sitten nuohooja. En jaksaisi ihmisiä jotka tulevat laukomaan typeriä kommentteja, mutta kai nekin on kestettävä ja onks toi ovi kiinni vai onks Steel vaan röökillä täällä?

Ja anteeksi että olen tällainen, mutta joskus minun on oltava why you just won't leave my mind. Luin äsken tilanneeni varmastikin Twilightin ja Eclipsen, en oikein edes osaa odottaa muuta joululahjaksi. Miksi mä aina ryhdyn asioihin jotka ovat minulle liikaa, miksi muut taivuttelevat niin kauan että sanon kyllä kun en enää kehtaa sanoa ei, miksi en koskaan osaa olla sellainen kuin pitäisi?

Päivän/viikonlopun parhautta: Achmed the Dead Terrorist