On turhan vaikeaa hengittää, ihan fyysisesti mahdotonta, koska jostain leijailee omituinen, vähän sairas tuoksu eikä voi hengittää syvään ja televisiossa näkyi juuri sellainen matikankirja, mitä minä huvikseni laskeskelin pienenä (ja sitten joukko-oppia! Voisin kertoa yhden matematiikkavitsin, mutta en jaksa, mutta viime vuonna opettajamme sanoi, että joukko-oppi on lapsen mielelle vaarallisempaa kuin porno enkä yhtään epäile sitä). Ja matikkakin on nyt jotenkin hankalaa, todennäköisyyslaskenta ei edes kahden tunnin perusteella ole minun juttuni, voisin ottaa toisen kurssin vektoreita ja elää niillä. Mutta fysiikka on nyt se varsinainen kompastuskiveni - ehkä melkein osaan, mutta sitten en saa sählättyä etumerkkejä yhtään oikein päin ja väsyn yrittämään, eikä se ole hyvä asia jos puhutaan tulevaisuudesta. AVO-testi ehdottaa minulle kielenkääntäjää, ja listaa muista ammateista, ja kyllä siellä jossain vaiheessa tulee mielenkiintoisiakin sanoja vastaan, mutta ei minulla vieläkään tai enää ole mitään muuta vaihtoehtoa mielessäni, ja jostain syystä olen jämähtänyt miettimään sitä.

Yhteiskuntaoppia oli tänään sitäkin ihan oikealla opettajalla, ja oli jo unohtunut kuinka paras asenne sillä onkaan. "Katotaas tätä sisällysluetteloa ... Sosiaalipolitiikkaa, tää on todella mielenkiintoista. Kaikki sosiaalijotain on todella tutustumisen arvoista." Se on taas niitä, joiden tunneilla pitäisi itse olla, koska minun siteeraustaitoni eivät riitä alkuunkaan. Ysin keväällä luettiin yhdellä välitunnilla yhteiskuntaopin kokeeseen, ja sitten minä kysyin Harulta jotain aiheeseen liittyvää. Haru ei tiennyt, sillä se oli joku pikkuseikka, joka meidän luokassa oli käyty mutta ei heidän. Tämä opettaja (joka piti yhteiskuntaoppia Harun luokalle) oli sitten välituntivalvojana ja sattui olemaan siinä lähistöllä kun me puhuimme tuosta, ja totesi että "Oletpahan sitten säästynyt siltäkin tiedolta." Ja kaiken kukkuraksi se on hyvä opettajakin eikä vain tuollainen läpänheittäjä.

Päähän välähti siinä tunnilla jonkinlainen ajatus siitä, että voisi opiskella opettajaksi, mutta heti perään tuli se, että ei minusta ole siihen, pitäisi olla jonkinlaista luontaista karismaa tai auktoriteettia tai mitä vain, mitä minulla ei ainakaan ole. On olemassa aivan suuri riski, että tulisi sellaiseksi kamalaksi kurpaksi kuin englanninopettajan sijainen enkä todellakaan haluaisi sellainen olla.

Tarvitsisin uuden alun. Haluaisin olla kuin ne muut, mutta en osaa, ja vasta eilen illalla kirjoitin päiväkirjaan että minä olen valoisan synkkämielinen Nightwishia kuunteleva oma itseni, eikä minun tarvitse kuunnella suomenkielistä poprockia jollei se tunnu omalta, ja silti minä haluan sen uuden alun - ihmisiä, joille puhua ja joille voisi kertoa kaiken kertomatta yhtään mitään, jos minä osaisin olla keveä ja tarttua hetkiin ja puhua kertoa kirjoittaa sanoja kuvaavia kauniita kirkkaita.

Ja Sydämen asialla oli tänään hauska - Alf löysi joesta kissanpennun, ja Blaketon haukkui Alfin kun se piti sitä poliisiasemalla, ja kun koko porukka kieltäytyi viemästä sitä lopetettavaksi, Blaketon lähti lopulta itse kissa hatussaan. Lopussa Alf ja Nick tunkivat sinne toimistoon virnuilemaan, että eläinlääkäri soitti että unohdit rokotustodistukset. Kun ne lähtivät, Blaketon kaivoi kissan laatikosta tai jostain ja se oli nimennyt sen Heathcliffiksi ja sitten ne olivat kamalan söpöjä ^^

Päivän naurut edellisen ohella.