Ylikulutan tässä Bachin Toccataa & fuugaa (juuri sitä kuuluisaa d-mollia), joka on kyllä vähän vaikea saada ainakaan Last.äfämmän listoille, ottaen huomioon, että se on melkein 10 minuuttia pitkä. Mutta ei sen sitten mitään väliä ole, urkuja on vain niin mahtava kuunnella. Harmittaa etten ole tarpeeksi uskonnollishenkinen kanttoriksi.

Kirjoitin äsken sitä äidinkielen puhetta, vaikka nykymuodossaan se on vielä enemmän aine. Päätin, että koska se nyt muotoutui omia aikojaan, että kirjoitan sen ensin aineeksi ja muokkaan siitä puheeksi. Otin aiheekseni klassisen musiikin, ja sen, että sitä pitäisi kuunnella enemmän. Ainakin opettajan reaktiosta päätellen se oli ihan kohtalainen valinta (toisin kuin herra OKon: ”Mä ajattelin vertailla 800 ja 3000 metrin juoksua, kumpi on enemmän tuskaa.” Opettaja: ”No et varmaan!”. Tuollaisina (harvoina) hetkinä on kovin vaikeaa uskoa, että OKo on kuitenkin luokkamme fiksuin minun ohellani... Huoh ^^)

Olen kuitenkin kerrankin ajoissa töideni kanssa, puhe on jo perusteiltaan valmis, vaikka se on 'vasta' perjantaina, mantun työ on pitämistä vailla ja tein jo summittaisen lukuaikataulun koeviikolle. Siihenkin on enää viikko, ja eipä voisi mukavammin alkaa kuin filosofialla. Ärsyttää, kun ajattelen kauhean tiiviisti enkä osaa laverrella tarpeeksi, niin aina putoaa esseistä pisteitä pois, vaikka aina tulee kommenttia, että hyvä vastaustekniikka. Positiiivista toki sekin, mutta esmes rehtorimme esseistä tuntuu saavan täysiä pisteitä kunhan siellä on kaikki faktat. Toivottavasti minulla ei ole yhtään sen kurssia tänä vuonna, muuten varmaan menisin piruuttani vastaamaan ranskalaisilla viivoilla *wirn*