Lukupäiväkirjani
Ei terävää huomiointia, enemmänkin tämä on tässä siksi, että tietäisin joskus mitä on tullut luettua, koska muisti on hatara ja vuotaakin kuin seula. Jos päivämäärä on tarkka, se on ehkä lopetuspäivä.
2008
Stephen Fry - Moab Is My Washpot 28/12/08
Fry on hämmästyttävä. Hämmästyttävä. Ihana. Ja en minä osaa sanoa mitään viisasta. Paitsi että suosittelen jos näkee Fryn yhtään kiinnostavana persoonana. (Se on.)
Markus Zusak - Kirjavaras 12/08
No mutta kiva. Mielenkiintoinen. Kuvallinen. Ihana.
Val McDermid - Piinapenkki 08/11/08
Ihan sitä vaan että Tony Hill! Yleensä tulee sellainen tietynlainen kyllästyminen jos lukee jotain mihin on ensin tutustunut tv:ssä/elokuvissa mutta nyt ei kyllä, oli mielenkiintoista ja jännää ja kaikkea ja haluan nähdä oikeasti ne ekat kolme kautta joita en ole nähnyt ja lukea lisää näitä kirjoja ja kirottua kirjastossa ei ole kuin kaksi kappaletta ja tämä on niistä toinen.
Cecelia Ahern - Ihmemaa 26/10/08
Niin ei tämän kanssa mennytkään kuin kolme kuukautta kun koko ajan oli muka jotain muuta. Kivan helppolukuista tosin, siitä ei ollut kyse. Mutta vähän tökki, oli kuin minun tekstini välillä, eli vähän liian selittelevää ja olisi voinut olla sujuvampaa. Hyvän tuulen kirja, mutta ei tämä nyt suosikiksi noussut. Tosin Gregory oli ihan kiva :D
Stephen Hawking - Ajan lyhyt historia 14/10/08
Kaikki jäi päähän, kaiken ymmärsin ihan täysin. Ei se ehkä ole Hawkingin vika, että vaikka kuinka joo pystyn hahmottamaan vaikka että maailmankaikkeus on satulamainen niin ihan oikeassa mittakaavassa mulla putoaa aivot aika kauas niiltä kuuluisilta kärryiltä. Parhaiten mieleen jäi varmaan vedonlyönnit (vaarallinen elämä!) ja se että aika loppuvaiheessa kirjaa sanottiin, että kannattaa varmaan lopettaa lukeminen tähän, koska ympäristön entropia kasvaa senkin myötä aika rajusti. Mun tekee edelleenkin mieli kirjoittaa termodynamiikan toinen pääsääntö oveeni ja sen alapuolelle fysiikan lakeja vastaan ei kannata edes yrittää taistella. Nih. Mutta joo, kyllä sitä nyt vähemmänkin kiinnostavista aiheista voi ihminen kirjoittaa (tähän tekisi mieli lisätä yksi asia jonka Matti lisäsi vastaavaan toteamukseen kerran, mutta sehän olisi totuudenvastaista sanoa niin xD ).
ladyjaida&dorkorific - The Shoebox Project 05/10/08
Tietysti voitaisiin nipottaa siitä, etten minä ennenkään ole tähän mitään ficcejä laskenut, mutta jos minä haluan laskea SBP:n lukupäiväkirjaani niin sitten kanssa lasken. Ja no ookoo, se on keskeneräinen, mutta pitkä ja ihana ja *pitkä pätkä fanityttöilyä*.
Kyseessä on kelmificci (joten antipotteristit, juoskaa viimeistään nyt) ja ihan järjettömän mainio sellainen (ja haluan seuraavan osan nyt tai kohta eikä joskus vuoden päästä!) ja en minä osaa sanoa siitä mitään muuta paitsi että paaaaljon sulamista ja paljon hihittämistä ja repeilyä ja mielipiteeni kyllä muuttui yhden asian suhteen suunnilleen päälaelleen.
♥
Stephenie Meyer - Breaking Dawn 04/09/08
Aa. En halua spoilata joten en ihan tiedä mitä tästä sanoa. Paitsi että piti mua valveilla vähän turhan paljon. Jossain vaiheessa tuli sellaisia "mitä v****a, tosi uskottavaa" -hetkiä, mutta ihan hyvin langat sitten taas solmiutuivat yhteen. Melkein liiankin helposti.
Eclipsen käsinkosketeltavaa jännitettä olisin kaivannut tietysti enemmän. Mutta ihme kyllä, välin Jacob-osa ei ärsyttänyt mitenkään kauheasti. Itse asiassa mua huvittivat vallankin ne otsikot. Ja sitten tietysti "Loch Nessin hirviö" ja sitä kautta varmaan aika kiehtovia suhteita :D
Ei kuitenkaan ollut missään nimessä niin koukku kirja kuin Twilight tai Eclipse, joiden lukeminen oli sellainen yhdeltä istumalta -juttu, tätä kuitenkin luin lähinnä öisin lauantaista torstaihin. Oli tietysti pitkäkin, mutta silti, eikä koulupäivienkään aikana ollut mitään ääretöntä tuskaa tai edes silloin kun päättäväisesti taistelin tuntikausia sen yhden matikantehtävän kanssa eikä mitään huvituksia ennen kuin se on ratkaistu. Tosin myönnetään, vaikka sitten öisin väsytti, oli kyllä ihan kiitettävää vetoa siihen että jos nyt vielä yksi luku. Yllättävän helppo oli kuitenkin irtautua.
Mutta ei harmita että ostin ja kai sekin on jo jotain, kun pihi ihminen olen ja maksoi melkein kaksikymppiä :D
Steven Hall - Haiteksti 06/08
Sanalla sanoen kummallinen kirja. Äärimmäisen kummallinen. Mutta kieltämättä aika koukuttava.
Agatha Christie - Bertramin hotellissa 16/06/08
(!!!) Kuten monta kertaa olen sanonut, oli ilonaihe saada luettua edes jotain. Myönnettäköön että olin kauhean kerettiläinen koko ajan lukiessani tätä, koska olin nähnyt sen tv-sovituksen ja sitten mietin koko ajan että miksi se ei tässä kirjassa ole niin, vaikka tietysti olisi pitänyt miettiä että miksi se oli siinä niin. Mutta mulla oli kyllä vähän ikävä Larry Birdiä (koska Steve Mangan nyt yksinkertaisesti on niin ^^) ja jotenkin juonellisestikin ne tuntuivat kahdelta aivan eri jutulta.
Barbara Stoney - Enid Blyton 05/08
Olen miettinyt pitkään, uskaltaisinko tarttua pitkästä aikaa johonkin Viisikkoon ja kokeilla pureeko vanha viehätys vielä. Enid Blytonin elämäkerta ei kyllä vastannut tähän, mutta kiinnostavaa luettavaa se oli joka tapauksessa. Enid oli aivan uskomattoman tuottelias ihminen, kirjan lopussa oleva luettelo oli hirmuisen pitkä eikä siinä edes ollut ilmeisesti läheskään kaikkea. Kiehtovaa.
Charlotte Brontë - Syrjästäkatsojan tarina 29/01/08
Hassua, aloin jossain vaiheessa pelätä pahinta, että tässä nyt totaalisen väärät ihmiset päätyisivät yhteen, päätin pysyä lujana sen suhteen, että en voisi pitää tuosta parista, mutta Brontë onnistui kuitenkin vaivihkaa ovelasti käännyttämään minut ja lopussa olin aivan järkyttynyt, kun en yhtään tiennyt miten se pitäisi tulkita. Ovela ovela ovela kirja, vaikka minua kyllä välillä ärsyttävät nämä sankarittarien ihmeellisen jyrkän lujat vakaumukset, mutta se on kai aikakautta, oletettavastikin minun on 2000-lukulaisena agnostikkona vaikea ymmärtää 1800-luvun uskonnollisuutta, mutta menköön. Päähenkilökin jäi osittain etäiseksi, syrjästäkatsojan elämä oli välillä liikaakin korostettu, mutta noh. Ei se keskenkään antanut jättää.
Scott Lynch - Locke Lamoran valheet 20/01/08
Mukaansatempaava, kiehtova, kiero, mainio. En ehkä ole keksinyt noita sanoja itse, mutta kyllä ne kuvaavia ovat. Jotenkin minusta tuntuu, etten jaksaisi lukea enää mitään, mutta toisaalta sitten kuitenkin, tykkäsin tästä, hauska ja ovela ja odotan jatkoa (ja tässä taas nährään että minä en mitään arvosteluja osaa kirjoittaa [22]). Suosittelen.
2007
Stephenie Meyer - Eclipse 26/12/07
Ai yöt ovat nukkumista varten? Fuck off. Ja jos jostain kumman periaatteesta New Moon sai minulta vain neljä tähteä viidestä (siis Riisissä, lähinnä esittääkseni kyynistä annoin Houkutuksellekin vain neljä, New Moonille vain neljä esittääkseni kyynistä sekä sen sietämättömän "väliosan" takia, pitää kai mennä korjailemaan ykkösosan arvostelua...), Eclipsen kanssa on kai pakko alistua kuuteen...toista. Aloin vähän huolestua siinä vaiheessa kun huomasin että kello on viisi ja isukki alkaa ehkä kohta heräillä. Olin tosin ihan viimeisillä sivuilla, ja epilogia en ihan pystynyt lukemaan kunnolla, anteeksi vain.
Joo, siis en minä tiedä, olen ihan liian koukussa. Periaatteessa minä en pidä jatko-osista ja niiden jatko-osista, mutta kerta toisensa jälkeen joudun joustamaan periaatteistani - ajattelin että haluaisin tietysti lukea Midnight Sunin, mutta äsken luin sen ensimmäisen luvun, ja onhan se ostettava. Enkä yksinkertaisesti malta odottaa Breaking Dawnia, on kai myönnettävä etten olekaan se tyttö, joka minun piti olla. Mene pois, kyynisyys.
(Selailin myös Twilightin läpi joulupäivänä, mutta ei sitä lukemiseksi lasketa ^^)
Terry Pratchett - Night Watch 20/12/07
Terryllä on Alzheimer, ja se pysäytti maailmaa vähän, sillä hetkellä tuntui mittaamattoman arvokkaalta, että hyllyssä oli vieläkin yksi Pratchett, jota en ollut vielä ehtinyt lukemaan (ei sillä ettei niitä olisi enemmänkin, mutta ei minun hyllyssäni). Kuten sittenkin kun sain tämän viimein luettua ja tartuin siihen lukemattomaan, Thud!iin.
Olen kai jotenkin osunut nyt lukemaan Watchia vähän enemmän ja vähemmän, jos se ei sitten ollut tietoinen päätös jo kaupassa. Aloin ymmärtää mistä siinä Vimes-fanituksessa on kyse, ja rippeitä Vetinaristakin. Tosin minua edelleen häiritsee se yksi kohtaus, jonka kuvittelen lukeneeni jostain Kiekkomaailmasta, mutta joka tuskin kuuluu niihin. Mutta se ei liittynyt tähän. Night Watch, kuten edeltäjänsä Thief of Timekin, liittyi ajan ei-niin-suoraviivaisuuteen. Se heitti Vimesin omaan menneisyyteensä. Hämmennyin jotenkin hirveästi käännöspolitiikasta (ensimmäinen englanninkielinen Vartiostoni), kun sergeant oli suomeksi kersantti vaikka Heartbeat oli juuri iskostanut aivoihini ylikonstaapelin. En jaksa valittaa aiheesta, kunhan olen hämmentynyt ja pohdin, miten ne kaikki korpraalit sitten sopivat kuvaan.
En kai nykyään enää naura Pratchettille niin kuin "ennen" eli mallia viime ja toissatalvena. En tiedä johtuuko se kielestä (se ei välttämättä ole ihan niin helppoa kuin jossain... New Moonissa [22]), mutta olen ruvennut havaitsemaan pientä sellaista mielialaa, että sillä tarinalla ei ole niin väliä. Ei siis mitään sellaista pakko-saada-lukea-tämä-loppuun-nyt-heti -tunnetta, vaan se tarina jäi jotenkin etäisemmäksi. En ole siis missään määrin kyllästynyt, mutta se kaukaisuus tavallaan harmittaa. Olisi kiva ihan oikeasti välittää. Vaikka Pratchettin tyylistä nautin edelleen ihan järjettömästi, eikä ole mikään tarkoitus haukkua Night Watchia ((ei pysty lyhentämään kun tulee Nightwish-mielleyhtymiä ^^))
Terry Pratchett - Talventakoja 09/12/07
Että Pratchettia sitten jaksaakin fanittaa. Joskus aikaisemmin en jostain syystä tykännyt noitakirjoista, mutta viimeistään tämän myötä niille meni sydän, jollei se tapahtunut jo Herraskaisessa väessä. Tämä oli siis Tiffany-kirjoista kolmas, mutta koska Tiff hääräsi vuorilla neiti Kuusisen apulaisena, oli tässä opuksessa Muoria ja Nannyakin ihan kohtalaisesti. Idea siitä, että Talventakoja rakastui Tiffanyyn oli vallan mainio ja minä tykkäsin lopusta, ja niistä ruusuista. Ja neiti Kuusisesta ja bluffista ;)
Nämä ovat kai olevinaan jossain määrin lastenkirjoja, mutta Pratchettille on laskettava ansioksi, että hän ei kyllä harrasta mitään lässyttämistä huolimatta kohderyhmästä (Mahtava Morriskin on pelottavampi kuin "aikuisten" Kiekkomaailmat), ja tässäkin kirjassa on ihan mielenkiintoista pohdintaa. Vaikka parasta kaikessa on aina kuivakas Kuolema (EI TAAS TE TYYPIT).
Stephenie Meyer - New Moon 02/12/07
Miten on yleensä mahdollista että mulla meni niin kauan päätyä lukemaan tätäkin kirjaa, sitä en ymmärrä. Mutta kirjakaupassa vastustaminen oli mahdotonta, onhan englannissa nyt aina sitä jotakin suomeen verrattuna. Tämä oli, kuten Houkutuskin, sitä, että kolme prosenttia aivoista kykenee kriittiseen ajatteluun (kyllä se Edwardinkin ihannointi voi yli mennä, sanoo se 3%), mutta loput 97 eivät kuuntele, ja ne kolme prosenttia on niin helppo jättää huomiotta. Ja oikeasti, voiko tällainen mielentila olla missään tapauksessa terve? Tuuuskin, mutta onko sen sitten väliä. <3<3<3 niin teiniä kuin se onkin.
Terry Pratchett - Thief of Time 10/2007
Lu-Tze! Ihan järjettömän loistava kirja, taattua Pratchettiä, tällä kertaa kikkailtiin ajan kanssa. Ja olihan mukana myös KUOLEMA.
Leonie Swann - Murha laitumella 14/10/07
Täh, onko muka mennyt näin kauan lukematta oikein mitään? Näköjään, mutta odottelin tätä kirjaa kirjastosta ehkä kuukauden, ja oli se sen arvoinen. Irlantilaisella laitumella löytyy lammaspaimen lapio rinnassa ja lampaat alkavat selvitellä murhaa. Aivan riemastuttava kirja, joka kyllä kannattaa lukea.
Michael White - Luciferin liittolainen 09/2007
Newtonia ja nykypäivää, alkemiaa, murhia ja rubiinipalloja. Ei mikään mullistava teos, mutta viihdettä kuitenkin. Kai tämä on vähän näitä DaVinci-koodin sukulaisia tai jotain. Niin, ja sijoittuu Oxfordiin, mikä oli viimeinen niitti sille, että kirjan yleensä lainasin :)
Ray Bradbury - Fahrenheit 451 08/2007
Pisti ajattelemaan. Tykkäsin.
J.K. Rowling - Potterit
Minä päätin saada Potterit vielä luettua ennen seiskan ilmestymistä, ja aikataulu on ihan sopivan tiukka, aloitin Philosopher's Stonen 3.7. Saa nyt nähdä ehtiikö, veikkaisin tosin ehtiväni. Nelosen kohdalla kielitilanne on vähän fifty-fifty, mutta kaikki muut luen englanniksi. Tämän kirjoittamishetkellä olen suunnilleen kakkoskirjan puolivälissä ja vielä ihan aikataulussa ;)
--8.7. Sain tänään The Prisoner of Azkabanin luettua ja aloitin nelosta, joka nyt työtilanteestani johtuen taitaa tulla luetuksi omalla äidinkielellä. Luin siis tänään lopun i.e. historiakatsauksen. Kelmit hurmaavat edelleen, ei siihen nyt oikein voi mitään sanoa :D
Heti vaivaa kun ei ole englanninkielistä kirjaa hyppysissä, mikä se 'Weasleyn isä' oikein on englanniksi? Minusta tuo nyt on vähän tökstöks-ilmaus, mutta toisaalta minusta suomi on vähän tökstöks-kieli [22]
--19.7 Puoli tuntia tämän päivän puolella sain kuutosenkin luettua. Aika hassua, että ensimmäisiä neljää kirjaa luin yhteensä viikon verran, OotP:ta toisen mokoman, ja HBP meni jälleen kahdessa päivässä. Nyt voisi melkein arvailla kuinka kauan Hallowsin kanssa menee. Vuotiksen kirjoituskiellon ja oman vapaani rajoissa se luultavasti menee, mutta... Sittenpähän sen näkee. Pitää mennä pikkuhiljaa laittamaan akut lataukseen kameraa ja linepartya varten.
--Aloitin vähän jälkeen seiskan, ja luetuksi tuli ~01:15 23.7. Enkä kyllä tosiaan lukenut ihan jatkuvasti. Se oli mielenkiintoinen kirja. Vaatii ehkä uusintaa.
L.M. Montgomery - Annan nuoruusvuodet 02/07/07
Annat ovat minun kesäiltakirjojani - oikeastaan taisin havaita sen viime vuonna kun istuskelin ulkona ja luin Unelmavuosia. Isukki oli jossain, ja päätin odottaa hänen tulevan kotiin, aurinko laski, jostain kaukaa kuului lehmänkellojen kalkatusta, ilma viileni, eikä ollut edes hyttysiä. Oli vähän kuin unelmaa lukea sitä; eihän unelmatunnelmia voi hakemalla saavuttaa, mutta silti päätin, että myös tänä kesänä luen Montgomerya illan hämärtyessä, jos se nyt kesällä on sallittu ilmaisu.
Olen vähän hakoteillä Annojen suhteen, en ikinä muista mikä kirja kertoo mistäkin - ihan jo näitä Nuoruusvuosia, Ystäväämme sekä Unelmavuosia ajatellen. Myöhemmät kirjat olen lukenut vain kertaalleen tähän mennessä, ja niiden sisältöjä en edes yritä muistaa. Sitten kun luen uudestaan, mutta ensin pitäisi saada kirjastosta aikaisemmat tarinat.
Pidän Annoista, enkä ihan hahmota tätä Mary Sue -puhetta, mutta siltikin Emilia on minulle vähän läheisempi hahmo. Älkää puhuko Gilbertistä mitään :D
Diana Wynne Jones - Noidan veli 20/06/07
Susan Cooper - Pimeä nousee -kvintologia 19/06/07
Emily Brontë - Humiseva harju 06/05/07
Luin sitten tämän, kun jossain joku suositteli (ei minulle vaan ihan maailmalle yleisesti). Ja mielipide? Siihen, että olisi parempi kuin Jane, en voi yhtyä. Tuota. Minusta kirjan rakenne ensinnäkin oli erittäin hämäävä. Huomasin lopulta, että tapahtuma-aikojen ja sellaisten kannalta Brontën ratkaisu oli varsin toimiva, mutta kauhean helppoa ei ollut pysyä kärryillä kun mentiin minä-kertojasta toiseen, monta lukua yhtä ja sitten palattiin 'nykyhetkeen', ja aijaa, olikos tällä Lockwoodilla joku flunssa vai? Välillä olin myöskin suurissa vaikeuksissa nimien kanssa, milloin puhutaan Hidleystä, milloin Earnshaw'sta, sitten on rouva Lintonia, neiti Lintonia, Cathyja kaksin kappalein - erittäin hämäävää.
Itse tarinakin tuntui vähän siltä, että siinä nyt on laitettu tapahtumia toisensa perään. En vain pystynyt käsittämään, missä se punainen lanka loppujen lopuksi oli. Ja minusta oli myöskin erittäin rasittavaa, että kaikki - siis lähestulkoon jokaikinen henkilö - vain vihasivat toisiaan. Sen nyt vielä ymmärtää, jos siellä on yksi Heathcliffin kaltainen kärtty, mutta ne kaikki vain koko ajan mäkättivät toisilleen kaikesta mahdollisesta. Ihme hyypiöt.
Mutta Kate Bushin Wuthering Heightsista minä tykkään.
Cornelia Funke - Mustesydän 26/04/07
Jaa-ah. Minä arvostelen - siis kritisoin - kirjoja todella harvoin, ja minusta on surullista joutua jo heti aluksi antamaan negatiivista kommenttia kirjasta, josta kaikki tuntuvat pitäneen. Tai eivät kaikki, Vuotiksen keskustelua luettuani huomasin, etteivät kaikki, mutta silti. Etukäteisodotukset olivat korkealla.
Opus on vielä pahasti kesken, saa nyt nähdä näkeekö se loppua koskaan. Minua häiritsevät aivan liian lyhykäiset luvut, epäuskottavat henkilöt, epäuskottavat tapahtumat, liika 'vauhti'. Miten voikin kirja tuntua samaan aikaan laahaavalta ja liian nopeasti etenevältä?
En minä tiedä, oikeasti. Minua harmittaa jättää kirja kesken, tuskin koskaan teenkään niin. Olen niitä ihmisiä, jotka antavat aina uuden mahdollisuuden, ainakin johonkin rajaan asti. Tai sitten en vain lue sellaisia kirjoja, jotka tekisi mieli jättää kesken. Ja jos lopettaisin Mustesydämen lukemisen, potisin huonoa omaatuntoa ja ajattelisin, että se olisi voinut vielä yllättää. Mutta toisaalta minä haluaisin luottaa siihen, että pystyn alusta asti edes jotenkin tempautumaan kirjaan mukaan. Mutta ainakaan tähän mennessä niin ei ole tapahtunut.
Harmi sinänsä, idea vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta.
Charlotte Brontë - Jane Eyre 24/04/07
Kuten jo niin moneen kertaan sanottu, luin tämän joskus, ja näin nyt sen uusimman dramatisoinnin (tahtoo dvd:lle!), joten oli lähestulkoon pakko lukea uudestaan. Kirjastossa - tosiaan - oli englanninkielinen laitos, ja pakko oli käydä käsiksi.
Alku ahdisti minua kovin. Minulla oli aika hentoiset muistikuvat kirjasta kaikenkaikkiaankin, sillä onnistuin olemaan näkemättä sarjastakin pätkiä (sekä kokonaisen jakson, itken verta todellakin), mutta alku ei ollut ainakaan yhtään ruusuisempi kuin muistin. Lowood-kuvaus oli myöskin ahdistava - nähtävästi ahdistun helposti. Tosin se lyhyempi kuvaus myöhemmistä Lowoodin-vuosista oli jo kevyempää luettavaa. Saattoi tosin johtua siitä, että jossain siinä vaiheessa aloin tottua Brontën kieleen ja lukeminen nopeutui.
Thornfield on mielenkiintoistakin kiintoisampi paikka, vaikka varsinaisesti kirja pääsee vauhtiin vasta Janen kirjeenpostitusmatkalla (miten onnistun saamaan sellaisen käsityksen, että se istuu johonkin ja istuu siinä tuntikausia, sellaisella lyhyellä matkalla. Eikä sitten vielä silloin pimeälläkään ole ehtinyt sitä kirjettään viemään.) Löydän itsestäni nyyhkimiseen taipuvaisen romantikon aina ajoittain, minua ei oikeasti pitäisi päästää lukemaan näitä.
Rochester - ei pysty ylistämään tarpeeksi, joten en edes yritä. Se mies on kuitenkin - siltä tuntuu - koko romaanin sielu; heti kun Jane häipyy kuolevan täti Reedin luokse, lukija - puhun tietenkin itsestäni - alkaa tylsistyä ja kaivata takaisin. En ole maailman kärsivällisin lukija, mutta onnekseni nyt tiedän, miten kaikki päättyy, nyt jaksan - tosin suuria tuskia kärsien - kahlata läpi jopa Mortonin vuoden. En tiedä miten sen ensimmäisellä kerralla tein, uteliaisuudesta ehkä, epäilin, ettei tämä vielä tähän loppunut. Loppukin on aivan mahdoton, sieluni silmä alkaa harjaantua! nykyään kirjat eivät ole minulle enää vain sanoja paperilla (vaikka näen edelleenkin sivut edessäni), vaan pystyn luomaan mielikuvia.
Ja kas, huomaan ottavani aina kaikkeen mahdolliseen vaikutteita siitä mistä pidän, katsokaa nyt tarkkaan kieltäni, tekstiä, jota pilkutan ahkerasti - käyttäisin puolipisteitäkin jos uskaltaisin! - enkä ole koskaan käyttänyt näin paljon ajatusviivoja kuin parissa viimeisimmässä kirjoituksessani. I truly am possessed; ja harmittelen jatkuvasti, ettei minua ole siunattu sillä lahjalla että puhuisin englantia ensimmäisenäni, sillä joskus tuntuu, ettei oma kieli riitä. Mutta miten minusta tuntuukaan, että tällaisenaan tekstini on paljon energisempää ja ripeämpää, leikkisämpää ja - unohdin sanan jonka olin tähän kohtaan varannut, se on yksi paheistani - unohdan enkä sitten keksi tilallekaan mitään hyvää. Mutta kuitenkin. En usko, että 'Janen' ajoittaisella lukemisella voi olla minuun mitään huonoa vaikutusta - hetkittäistä eskapismia lukuunottamatta. Mutta sellainen on minun luontoni, haaveisiin on hyvä uppoutua.
