Mun pitäisi kai tälläkin hetkellä olla pistelemässä itseäni neuloilla, mutta tökkäsin äsken aika kipeästi etusormeen ja sitten piti tulla lukemaan sähköpostia ja tunnen itseni kauhean voitokkaaksi ihmiseksi, kun en ole kahteen vuorokauteen ehtinyt olemaan netissä, mikä saavutus... Eilen meidän piti suunnitella potkiaisia (potkiset kirjoitti neiti S ilmoitustaululle) mutta puolet meidän ryhmästä karkasi ja minä ja herra OKo ei keksitty mitään fiksua (tai edes vähemmän fiksua). Tänään oli kyllä osittain paras päivä aikoihin, uudet jaksot ovat ihania kun ei ole vielä tähän mennessä tarvinnut tehdä melkein mitään. Havaitsin uskonnontunnit oivalliseksi paikaksi tehdä kaikki matikanläksyt ja bilsantunnilla taisin katsoa ensimmäisen kerran elämässäni mikroskooppiin. Tutkittiin shipulin solukkoa ja yritettiin raapia niitä omasta poskestakin ja kaikki olivat professionaalisen näköisiä paitsi jostain syystä neiti S koska hänellä oli huivi. Ei enää malta odottaa ensi jaksoa ja fysiikkaa ja kemiaa, vaikka mahtaa olla sähköoppi mielenkiintoista.

Tyttö oli tänään ajamassa! Mulla ei edes pitänyt olla tänään ajotuntia, mutta yksi oli tullut kipeäksi ja mulle sanottiin aamulla että soita sinne jos haluat mennä ajamaan. Minä marssin autokoululle kello kolme ja se opettaja vain kysyi olenko ajanut ennen ja minä sanoin että olen. Suunnilleen kaikki (mukaanlukien se itse) olivat sanoneet että ekalla tunnilla mennään varalaskupaikalle siihen tien viereen harjoittelemaan sitä ajamista ja sitten ehkä takaisinpäin voisi joutua ajamaan ihan tielläkin. Mulle se sanoi siinä pihassa että sä voit lähteä ajamaan tästä enkä minä joutunut lentokentälle ollenkaan, ajoin kylää ympäri sen vajaan tunnin ja se oli ihan oikeasti mielenkiintoisempaa kun pelkkä kytkimen nosteluharjoitus. Hyvä jälkikäteen sanoa näin, mutta ei juuri edes pelottanut lähteä noin vain kaiken muun liikenteen sekaan ajamaan. Ei se ehkä ihan kaupunkiliikennettä vastannut, mutta oli sielläkin muutama ihminen liikkeellä.

Ompelin äsken nauhat pukuni edustaan ja vuoria kiinni ja äiti lupasi ystävällisesti harsia hameen helmapäärmeet mun puolesta ja valittaa että on niin vähän aikaa. Minusta on ihan kohtalaisesti aikaa, varsinkin kun välillä oli ehdottomia esteitä työn jatkamiselle kuten kankaanpuute. Enemmän minua ahdistaa se, etten vieläkään tiedä millaisen kampauksen teen tai millaisen yleensä osaan tehdä. Olisi kai kannattanut yksinkertaisesti mennä kampaajalle, mutta kun minun pitää välillä olla niin helkkarin itsepäinen.

Hykerryttää ♥