On hienoa huomata osaavansa soittaa korvakuulolta jotain ja kuulostaa suunnilleen oikealta. On hienoa kun voi kävellä parkkipaikalla autoon kuskin paikalle. Ihan niin hienoa ei ole huomata, että kiinnostus mihinkään ruotsin tehtäviin on suunnilleen olematonta. Yksi inhoista asioista kaikenmaailman yo-aineissa on se, että jos en satu löytämään mielenkiintoista aineen aihetta, en osaa kirjoittaa mitään. Varsinkaan ruotsiksi.

Tajusin myös, että koko kurssista ei varmaankaan ole mulle mitään hyötyä. Pikaversio kieliopista luultavasti vain sekoittaa päätäni entisestään (ja kirottua, mulla oli siellä koko ajan nälkä...). Ja mulla on ennakkoluuloni vastavalmistuneita naisopettajia kohtaan (mulla ei kai koskaan ole ollut vastavalmistunutta miesopettajaa joten en tiedä onko niistä yhtään mihinkään :D luultavasti ei, mutta sitähän minä en tiedä...). Kävin kotimatkalla naapurin mummolla kylässä koska en ole käynyt sielläkään aikoihin. Se oli kai aika ilahtunut :)

reserverat och kallt

Luettiin horoskooppeja ruotsiksi. Siinä sanottiin että ainoa hyvä puoli minussa on se, että suojelen rakkaitani. Niin kai sitten... Ei tee yhtään mieli kirjoittaa minkäänlaista ainetta.

Mutta huomenna kummitädille, ja onpahan tuokin jotain vaihtelua elämään.