Juuri sitä. Koko viikonlopun tai ainakin monta tuntia taistelin fysiikan kertaustehtävien kanssa, ja sain niistä aika monta oikein. Selailin vielä aamulla kirjan läpi ja kokeeseen menin ihan hyvillä mielin laskimessa riittää virta, taulukkokirja on, minä osaan, kynään lisää lyijyä ja ei se sitten huonommin voinut mennä. Kaksi tehtävää uskoakseni laskin täysin oikein, kaksi jäi puolitiehen, yksi vaikutti tarkistuksen perusteella olevan väärin ainakin tulokseltaan ja toista reittiä kuljettuna oikein, kaksi on vajaasti selitettyjä, ja yksi - no ehkä sain sitten kolme oikein tai ainakin sinne päin.

Ei se noin näyttänytkään niin pahalta, mutta tunne sitä tehdessä ja vielä kotonakin oli ihan helvetillinen. Jossain vaiheessa meinasin vain yksinkertaisesti lysähtää siihen paperin päälle ja luovuttaa, mutta sitten päätin vielä aikaa ollessa kaksikymmentä minuuttia vaihtaa yhtä tehtävää, ja se oli ehkä kannattava veto tai ainakin toivottavasti. Meillä oli koe samassa luokassa ykkösten maantieteen ryhmän kanssa, joten oli aika masentavaa kun alunperin täydestä luokasta valui neljä viidesosaa hyvin äkkiä pihalle. Ei sinänsä että minulla mikään kiire olisi ollut, mutta silti. Lähdin sitten jotain kymmenen minuuttia etuajassa, ja havaitsin, että herrat OKo ja J jäivät vielä sinne, mutta ne ovatkin ne luokan parhaat ja aktiivisimmat. Ja herra OKo pyysi lisää paperia vielä puoli kahdeltatoista kun koe loppui varttia vaille, ja se oli minusta jostain syystä positiivinen ajatus, mutta toisaalta se ajattelee jotenkin kauhean monimutkaisesti aina kaiken, niin se oli tietysti osannut kaiken täydellisesti, mutta ollut vain hitaampi.

Mietin jo siinä, että kysyn jo lähtiessäni koska on uusintapäivä, mutta en sitten viitsinyt ja täytyy kai vielä odottaa ne tulokset. Kai se nyt läpi meni, mutta voi taas hipoa niitä huonoimpia tuloksiani ikinä. Hyvin alkaa tämäkin vuosi - arveluttavalla filosofian vastauksella, liian helpolla englannilla, liian lyhyellä äidinkielen aineella ja nyt tämä. Saa nyt nähdä kuinka lahjakkaasti tulee tyrittyä matikka ja maantiede.

Steely Challenge alkoi tänään ja kirjoitin yöllä 44 sanaa ja sitten menin nukkumaan, vaikka ilmeisesti en sitten nukkunut tarpeeksi tai jotain. Mutta vielä enemmän tekisi mieli jo päästä NaNon foorumeille, mutta däämn - USAssa ei tule ilta vielä pitkään aikaan. Pitää sitten kai taas lopettaa dataaminen (vaikka eksyin kyllä lukemaan NaNo-foorumia vuodelta 2005 ^^) ja mennä lukemaan manttua/matikkaa. Hyvästi.