Tänäänkin oli niin tylsää, että päätin alkaa pitää päiväkirjaa. Tämä on siis paperille kirjoitettua roskaa, jonka sitten ehkä jaksan kirjoittaa tänne. Tekstiä tuli... vähän.

10:56
Olen ollut täällä tunnin, ja koska en vielä ihan muistanut kaikkia avaimia ulkoa, en ole ehtinyt pitkästyä. Olen tosin jo ehtinyt pohtia reilut puoli sivua hyvän ja pahan olemusta, suhdetta ja kliseitä, lähinnä tietysti fantasiakirjallisuudessa.

Tämä pohdiskelu ei ole ihan tämän päivän juttu, vaan ajatus heräsi joskus keväällä kun luin Vuotiksen Mikä pahiksissa viehättää -ketjua. Siinä hyvin yleinen perustelu oli se, että hyvishahmot ovat yleensä tylsiä, kun taas pahikset ovat jotenkin näyttävämpiä ja heissä on särmää. Eikä tämä rajoitu pelkkään fantasian mustavalko-osastoon, vaan esimerkin voisin ottaa vaikka Austenilta. Ylpeyden ja ennakkoluulon kaltaisessa kirjassa ei kai voi heti soveltaa termiä 'paha'. Mutta miettikääpä vaikka Bingleyn siskoksia, etenkin sitä (nimi hukassa), joka oli iskenyt silmänsä Roch... köh *reps*. Tai vaikka sitten Blanche Ingramia Kotiopettajattaresta. Kaameita diivoja.

Tämän 'tehtävän' ansaitsisi kyllä joku minua taitavampi kirjoittaja, mutta toisaalta haluan haastaa itseni kokeilemaan. Jos joskus siis erehtyisin kirjoittamaan klassista hyvä/paha -asetelmaa, en haluaisi stereotyyppisiä paperisia hyvishahmoja vaan jotain muuta. Ja ne pahikset. Nykyään palavat päreet tähän ultimate evil -akseliin. Tai jos joku onkin 100% paha, tarvitseeko sen näkyä päällepäin? Pottereissakin kaikki irviöt on järjestään ängetty Luihuiseen. Hohhoijaa.

Tein siis oikein listan aiheesta, ja siinä oli mielestäni pari ihan käyttökelpoistakin kohtaa, joten en sitä julkaise tässä, ideani pian varastetaan ;) Sen sijaan haastan kaikki pohtimaan omilla tahoillaan mikä perusfantasian yms. hyvä/paha-suhteessa mättää.

Sitten totean vielä, että Pratchettia on kiva lukea, koska mitään ultimate evilia ei ole olemassakaan.

Lopuksi kaksi nimeä: Klonkku ja Kalkaros. Miettikää niitä. Minä puolestani lähden kokeilemaan puujaloilla kävelemistä.

------

12:50
Tajusin taas, miten huono museoemäntä olenkaan. Vaikka esittely silloin tällöin luistaa, joskus en vain yksinkertaisesti osaa kertoa mistään mitään. Eikä täällä ole edes sitä tyylikästä hintakylttiä, ja minun on jotenkin vaikeaa vain täräyttää ihmisille että joo, se oli kolme erkkiä per naama.

Minua kyllä kävi eilen oikein olan takaa ärsyttämään helsinkiläisvahvistuksemme maanantaiset jutut. Edelleenkään koko asiassa ei ole mitään henkilökohtaista, mutta alkoi riepoa kun tuli kyllä kaikki mahdolliset maalaisstereotypiat käytyä läpi. Voisi vaikka tehdä YleX:ään Top4-listan.

• Onks teillä jotain lehmiä?

Juu ei ole lehmiä. Sonneja tosin on, mutta nehän ovatkin tuotannollisesti aivan eri asia. Ja vaikka meillä onkin nautakarjaa, ei se tarkoita sitä, että minä viettäisin kaiken aikani navetassa - tai edes että viettäisin siellä lainkaan aikaa.

• Ootsä asunu täällä aina?

Juu olen. Ja voi hyvää päivää, lapsuuteni täällä maalla on varmasti ollut paljon vajaampaa kuin kaupungissa: Olen saanut koulussa henkilökohtaista opetusta pienissä luokissa, uskallan uida luonnonvesissä enkä ole kuollut katupölyyn. Sitä paitsi tähän ikään mennessä olen paljon päässyt vaikuttamaan siihen, missä asun.

• Missä täällä muka nuoret viettää aikaansa?

Mistä lähtien nuoriso on juomiseen kaupunkia tarvinnut? Täällähän on paljon tyhjää tietä, jolla kaahata kännissä eikä sinne lähimpään Alkoon nyt niin pitkä matka ole.

• Mitä täällä yleensä voi tehdä?

No ei mitään, melkor soikoon. Onhan täällä laajakaista, täällä voi roikkua Irc-galleriassa tasan yhtä hyvin kuin kaupungissakin. Toki voi mennä myös lenkille - siis jos liikuntaa tukee. Musiikkiakin voi soittaa kovempaa, ainakaan naapurit eivät valita.
Ja ainahan voi tulla museolle töihin [22]

Minä en edes ole mitenkään kaupunkivastainen ihminen, vaikka viljelin luultavasti juuri äsken kaikki mahdolliset kaupunkistereotypiat. Alkoi vain yllättäen todella paljon ottaa päähän tuo. Olenko huonompi ihminen, jos olen viettänyt nuoruusvuoteni maalla? Ainakin erotan kuusen ja männyn toisistaan.

Jotain pitäisi syödä.

--------

15:15
Enää vajaat kolme tuntia kotiinlähtöön. Aika on kulunut hurjan paljon nopeammin kuin maanantaina - paradoksaalista kyllä - vaikken tänään ole mitään tehnytkään. Tosin jo näiden kirjoittamiseen on mennyt pari hetkeä. Olen myös viimeistellyt yhden palautteen, lukenut Maameren Velhon loppuun, käynyt kaivamassa sen hintakyltin tuolta yhden aitan uumenista esille ja kävellyt niillä puujaloilla. Ja äsken aloitin Pimeä nousee -kvintologian kakkososaa, omaperäisesti nimettyä Pimeä nousee -kirjaa. Nyt kun saisi vielä Screnzyä jatkettua, niin menisi jo hyvin.

Luin äsken luvun Talvipäivänseisaus, joka oli täsmälleen sitä tunnelmaa, jota Pimeä nousee -sarjan muistelinkin olevan. Niin taianomainen, että minulla ei ainakaan ole edes sanoja siitä puhumiseen. Ykkösosa oli jotenkin irtonainen, eikä siinä ollut jälkeäkään tästä mystisestä tunnelmasta, se oli enemmänkin Viisikkohenkeä (pitäisi muuten lukea taas Viisikkojakin joskus!) kuin noita myöhempiä.

Ajatelkaa nyt! "Tähän aikaan minä kuulun tielle, samoin kuin minun taitoni kuuluvat kaikille, jotka tietä käyttävät. Heidän mahtinsa ei aiheuta harmia Metsämiehenlaakson läpi kulkevalla tiellä", sanoo seppä. Tuossa unenomaisessa talviaamussa tavataan jo unohtamani henkilöt Ratsastaja ja Maankiertäjä.

---------

17:10
Pääsisi jo pois! Alkoi tuossa mietityttää, että kuinka huonolla oikeinkirjoituksella on mahdollista päästä ylioppilaaksi...

Pimeä nousee nousemistaan, mutta mehupullossa pinta ei laske. On se kun litra tuntuu olevan liikaa kahdeksalle lähes helteiselle tunnille. Tarttis varmaan tehä jotain.

---------

Kotona minua odotti iloinen yllätys - aikainen syntymäpäivälahja - Sonata Arctican Unia-levy!