Flunssa sai viimein minusta yliotteen, mutta kunniakseni on sanottava, että taisteluni kesti kyllä koko kesän. Kurkkukipu tässä on pahinta, vaikka se kyllä oikeuttaakin syömään määrittelemättömän määrän jäätelöä. Ja pakottaahan se minut olemaan hiljaa. En kuitenkaan pysty juomaan mitään, ja kurkkupastillitkin aiheuttavat jonkinasteista pahoinvoinnin tunnetta. Ei kiva.

Ainoa saavutukseni tältä päivältä on Moulin Rougen katsominen. Viime viikon kieppeillä kuuntelin jälleen soundtrack-kappaleita ja alkoi hirveästi tehdä mieli nähdä se jälleen. Taisin tosin myöhästyä vähän, se ensimmäinen kerta taisi olla 24.8.'05, ja viime vuonna jollain ihmeellisellä tuurilla onnistuin katsomaan sen samana päivänä. Minulla mitään päivämääräpakkomielteitä ole...

Itkin siis sille, ja yritin taas havaita vähän lisää yksityiskohtia. Vertailupiirini on tietysti vähän rajoittunutta, mutta Moulin on minulle se the musikaalielokuva, ja se on niin täydellinen molemmissa suhteissa. Yksikään ”lauluunpuhkeamiskohtaus” ei tunnu väkinäiseltä, kuten jossain Oopperan kummituksessa, vaan kaikki musiikki tuntuu olevan juuri siellä, missä pitäisi. Jälleen yksi 'tuota minäkin olisin halunnut olla tekemässä' -elämys.

Ajattelin taas jatkaa jotakin miljoonasta kirjoitusprojektistani, mutta unohduin taas pelaamaan pasianssia, ja oli työn ja tuskan takana saada itseni revittyä siitä irti. Mokomia viettelyksiä ei pitäisi koneille edes laittaa :/