How art thou out of breath, when thou hast breath
To say to me that thou art out of breath?

Palautin englannin kirjoitelmia kolme, vaikka niitä olisi tarvinnut olla vain yksi ja aikaa oli huomiseen. Olen kai hullu, mutta kun oli aikaa, ja ainahan plussat kelpaavat. Tänään luettiin pätkää Romeosta ja Juliasta suurella tunteella, ja minä ja neiti A repesimme kyseisessä kohdassa taas aika railakkaasti. Eilisen englannintunnin puhuimme Deathly Hallowsista, ja alun keskustelut olivat aika mielenkiintoisia kun emme halunneet vahingossakaan spoilata ketään. Se vaati lähestulkoon telepaattisia kykyjä, mutta pitkästä aikaa kaksi ihmistä oikeasti puhui samasta asiasta (kai vielä pitää varoittaa, että jos tätä nyt ryhtyy pohtimaan, niin voihan tästäkin keskustelusta spoilaantua).

Nti A: Niin se, ja se... mä en muista kumpi.
Steel: Se joka tulee ensin aakkosissa
Nti A: Niin niin... Piti ihan tarkistaa kumpi tulee ensin.
Molemmat: *reps*

No eihän se nyt tässä niin hauskaa ollut, mutta olipahan kuitenkin. Jännä, hirveän suuri osa nykyisistä repeilyistä tapahtuu neiti A:n ja neiti M:n seurassa tai yleisemmin meidän luokassa, "omat kaverit" vain stressaavat joulunäytelmästä ja minä olen vähän kyllästynyt siihen, mutta kai minussa on sitten se asiat menevät omalla painollaan -osio, ei kaikkea tarvitse jatkuvasti potkia. Jännä sinänsä että jaottelen noin "omiin kavereihin" ja muihin, vaikka kyllä jonkun neiti A:n ihan kepeästi voi nykyään kavereihin laskea, ei sydänystäviin mutta ei niitä monta tarvitakaan. Olen kai puhunut tästä ennenkin, mutta ahdistaa kun lyhyen matikan kaverini suunnilleen haukkuvat minun luokkalaisiani ihmisiä, jotka ovat minun näkökulmastani todella hauskoja ihmisiä. Saahan sitä olla eri mieltä asioista, mutta tarvitseeko sitä jatkuvasti olettaa että minä vihaan kaikkia ihmisiä paitsi heitä.

Ja sitten käännettiin taas asioita ruotsiksi (Romeo, oj Romeo, varför är du Romeo? ja I dröm han sjöng för mig, i dröm kom han), huomasin, että minulla on edelleen viimevuotiset Lucia-vapaat käyttämättä, pitää kai kysyä vieläkö niistä saa hyötyä. Minusta tuli tietokone, ja korvassa oli käännettävä volyyminappula, historiantuntia värittivät kaikenmaailman termiikit ja 10^3-jalkaiset. Nyt tuntuu taas siltä että joulu tulee ihan liian pian, joululoma on aivan liian pitkä mutta silti kaikki menee liian nopeasti.

Ja hei, löysin viimeinkin Humisevasta harjusta version jota tajusin. Ja kukaan ei sitten saanut keksejä, mutta Edward oli samaa mieltä kuin minä.