Olen taas elänyt kovin mielenkiintoisia päiviä. Perjantain kieppeillä nauroin useaankin otteeseen pienille asioille - edes joskus osaan tehdä niin. Näin Voldemortin televisiossa, uutisissa kiusaamassa ihmisiä kadulla. Havaitsin erään Ylen meteorologin näyttävän aivan Alan Stathamilta, voi mies parkaa. Ja hieman väsyneenä repesin pahemman kerran yhdelle Janen tunteellisimmista kohdista - Rochester teeskentelee lähettävänsä Janen Irlantiin, ja Jane-parka valittaa: "Se on kaukana Englannista ja Thornfieldistä ja... teistä."

Eilinen oli viimeinen työpäiväni, ja lintsasin viimeiset puoli tuntia koska painelin kirkkoon kuuntelemaan Pirkanpoikia, vuoden nuorisokuoroa. Jostain syystä minulle käy ajoittain niin, että sanon pitäväni Bachista paljon enemmän kuin Mozartista, mutta kuitenkin Mozart iskee enemmän. Loppunumero, Bachin Ruht wohl, ihr heiligen gebeine tuntui jotenkin vain pitkitetyltä ja epäselvältä, mutta Mozartin Ave Verum Corpus oli yksi suosikeistani koko konsertissa. Muuten kyllä pidin enemmän väliajan jälkeisestä, rauhallisemmasta osuudesta, alkupuolen rytmikkäämmät kappaleet eivät niinkään olleet minun heiniäni.

Menneisyydestäni nousee aina silloin tällöin mielenkiintoisia musiikillisia kaikuja. Eilen ilmeisesti sain yliannostuksen taiteellista musiikkia, ja niinpä kaivoin vuosikausien tauon jälkeen Nylon Beatin levyt kaapistani. Hämmästyin ensinnä sitä, että omistin niitä niinkin monta kuin neljä. Jätin kyllä ne vanhemmat lähes koskematta, mutta hämmästyin kun Valehtelijan avausraita Ainut jonka sain oli niinkin kiva. Viimeinen oli kyllä varmaan paras trippi menneeseen, sitä oli ehkä silloinkin kuullut eniten. Sitten kuuntelin pätkiä sieltä täältä ja huomasin musiikinkuuntelutyylini muuttuneen muutamassa vuodessa aika paljon (ja että c-osien viljely oli aika minimaalista). Kiinnitän varmaan nykyään paljon enemmän huomiota taustoihin kuin silloin joskus ennen. Sen takia aloin vähän pelätä, että kestäisikö Nukutaan-kappaletta kuunnella lainkaan, jos se olisi paljonkin "muuttunut", mutta uudemmat alkoivat kuulostaa vähän tutummilta taustallisestikin, ja Nukutaan kuulosti edelleen hyvältä. Aloin kyllä vähän väsyä jossain vaiheessa, kauheaa kuunteluputkea ei pysty kokeilemaan, mutta tuon yhden raidan kuuntelin vielä aamullakin.

Tänään kävin shoppaamassa koulukirjat Kauppakadun tänään avatusta Suomalaisen remontoidusta myymälästä. Siellä oli avarampaa kuin ennen, ja ne oppikirjatkin olivat kai saaneet vähän selvemmän jaon. Reppua en kyllä löytänyt, kun olin liikkeellä sillä 'tiedän mitä tahdon' -asenteella, joka pettää aika tehokkaasti jos kyseistä mallia ei ole myyty pariin vuoteen... En sitten osannut ostaa mitään muutakaan, mutta olkalaukun kyllä löysin. Snoopyn. Ja korkokengät halusin ja löysin, vaan ne jäivät sinne kauppaan. Harmi, olivat kivat.

Sir Humphrey arabihuivissa oli kyllä näkemisen arvoinen asia *naur*