Pidettiin pelottava esitelmä romantiikasta ja saatiin ristiriitaista palautetta, enkä kai vieläkään osaa olla ajattelematta jollain tasolla että se on jotain henkilökohtaista, vaikka välillä ja aika useinkin en usko siihen. Ja aamu oli tosi huono, minun piti herätä puoli seitsemältä tekemään esitelmä loppuun tai lähinnä opiskelemaan omia asioitani, mutta sitten nukuinkin tunnin liikaa ja mut oli unohdettu, ja kai se on loppujen lopuksi mitä minäkin merkitsen ihmisille - naama jota on pakko katsella välillä mutta onnellisempi aina kun se lähtee ja mitä kauemmin pois sen parempi.

Enkä osaa puhua siitä että katsoin eilen Azkabanin vangin ensimmäistä kertaa, siihen liittyi tietynlainen selväpäisyyden tunne enkä usko että se vaikutti sittenkään. Ja sen jälkeen kello oli jo niin paljon että sain ainakin sen äikän diaesityksen suunnilleen loppuun ja sen jälkeen olisi tietysti pitänyt jaksaa tehdä se loppuun, mutta Amie come sit on my wall and read me a story of old ja haluaisin puhua siitä tunteesta ja kaikesta muustakin, mutta ei sellaisia ihmisiä olekaan jotka tajuaisivat. Ja miksi minä yleensä edes yritän selittää.

Tiedän näköjään enemmän Englannin kuin Ruotsi-Suomen historiasta. Ja ihan hyvä niin.