Tein uusia kikkoja sivupalkkiini, ja kokonaan uuden sivun, sillä piti päästä tekemään lista. Luultavasti jossain vaiheessa yritän aloittaa (tänne?) lukupäiväkirjanikin, mutta tällä hetkellä sen virkaa saa hoitaa tuo kesken juuri nyt -henkinen loota.

Pakko mainita tämä sivu, kun tämä on niin siisti :D

Jane Eyren kanssa edistyin eilen illalla siihen sydäntäsärkevään kohtaukseen, jossa Jane - lopullisesti? - lähtee Thornfieldistä ja Rochesterin luota. Eteenpäin lukeminen on miltei mahdotonta vaikka tietääkin, että loppukin on vielä tulossa, kärsin syvästi St. Johnista sisaruksineen. Mutta periksi en anna, en hypi, vaikka kovin tekisi mieli. Itsekuria on opeteltava, vaikkei yhtä mahdoton olisikaan kuin Miss Eyre.

Oikeasti, sormeni syyhyävät päästä kirjoittamaan jotain - mitä tahansa - ko. kirjasta (vaikken ole tässä pariin päivään mitään muuta tehnytkään). Olen lähes varma, että ainakin siitä saan aikaiseksi lukupäiväkirjasepustuksen tähän blogiinikin, vaikka juuri nyt minulla ei olisi varaa ajatellakaan minkään muun kuin sen lehtijutun kirjoittamista. Vielähän sillekin on aikaa, ainakin viikko. Se on pitkä, vaikka luultavasti tanssiikin ohitseni kuin mikäkin pilkkaava keiju, aikaansaamattomuudelleni naurava keiju. Mutta olen ainakin tehnyt jo huomiset matematiikan läksyt. Edes jotain, edes vähäsen, edes rippunen siitä neiti ahkerasta, joka aina päätän olla. En ole koskaan, mutta olen oppinut (vai olenko?) ettei järkyttävässä kiireen pitämisessä ja stressaamisessa ole mitään mieltä. Ainakin toivottavasti olen.

Ja nyt - urheasti taittamaan tuota piinaavaa taivalta Janen kanssa, jäljellä ainakin 70 sivua. Sleep well, my dear ones.