Viivyttelen äidinkielen kirjatyön kirjoittamista, koska viivyttely on parasssta, aarre. Eihän sen deadline ole kuin ylihuomenna (alunperin huomenna), että kepeästi ehtii. Varsinkin kun tekstiäkin on jo yli puoli sivua kun jotkut eivät ole vielä edes aloittaneet koko kirjaa. Aloin eilen illalla pelätä jo koeviikkoa – pitäisikö lukea vaikka filosofiaa (olen kirjoittanut ~15 sivua muistiinpanoja, joista muistan todella paljon). Matikanopettaja alkoi laatia aikatauluja jo tänään ”mä pistän tuon filosofian tuohon ekalle päivälle, että muilla on silloin vielä koulua”. Onneksi sentään matikka on kohtuuhyvin hallussa, kuten myös fysiikka, vaikka kiihtyvyysvektorin suunta tuottaa edelleen suunnatonta päänvaivaa minulle.

Tänään lähetin yhden tekstiviestin ja kuvittelin sen jälkeen luopuneeni tulevaisuudestani ja olin koko päivän ihan maassa, kunnes äsken huomasin saaneeni vastauksen – kaikki ei ollutkaan menetetty. Ja ennen kuin alatte kuvitella mitään outoa, kerron, että kyse oli soittamisesta.

Kaikkeen muuhun paitsi koulutöihin kyllä riittäisi energiaa – tässä vaiheessa saan aina kuulla sen olevan normaalia, mutta en minä näe sitä minään luonnonlakina – päällystin eilen typerän lukiokalenterin paremman näköiseksi, nyt kannessa on vihkosta monistettu Bad Alice ja toisella puolella oma piirustus mustemmasta enkelistä, ja teksteinä If I only knew how to pull myself apart sekä yksi Jykylän reissun parhaista – It's all about me. Deal with it. Ja jälleen luen monta kirjaa päällekkäin – Luciferin liittolainen on jossain ja aloitin tänään Thief of Timen (Death – jee! Lu-Tze – jee!) joka on tähän mennessä ollut aivan loistava, ja tokihan minä nyt Janeakin luen – tällä kertaa englannin ääntämisen varjolla, päätin nimittäin lukea koko kirjan ääneen. Olen luvussa... neljä!

Ja sitten kului puoli tuntia jonka pelasin pasianssia – hyi häpeä – ja laitoin The White Treen repeatille ja niin kovalle kuin korvat kestävät. Se on yksi TSH-musiikin parhaimmistosta, ja kerran muistan laittaneeni sen kanssa jatkuvalle toistolle ja sitten yhtäkkiä olin kuunnellut sen jo kymmenisen kertaa. Ei äidinkieltä. Ei.

(Tekisi mieli katsoa se kokkojen sytyttäminen.)