No niin. Toinen niistä viime merkinnän jutuistani oli niinkin mielenkiintoinen kuin back to normal. Tykkäsin kyllä siitä pianokuvasta, ehkä siitä on vielä jotain iloa.

Eilinen päivä alkoi jotakuinkin seuraavasti: Matikanopettajamme tulee luokkaan, sanoo 'päivää' ja ihmettelee, miten puolet meistä on jo luokassa. Seuraavaksi hän kysyy: "Tiedättekö muuten miksi elokuussa on 31 päivää?" Koko porukka on aivan ulalla. "No miettikää niiden nimiä ruotsiksi ... Niitä on nimetty Rooman keisareiden mukaan, ja eihän nyt keisarin mukaan nimetty kuukausi voi olla muita lyhyempi." Sitten joku kysyi, että oliko tämä johdanto päivän aiheeseen. Opettaja: "Tämä oli johdanto siihen että digiaika loppuu tänään ... anteeksi analoginen aika loppuu."

Fysiikantunneilla mietittiin mm. väärään suuntaan suuntautuvaa kitkaa ("Kumoaa painovoiman!" "Kitka kulutti kirjani!") ja ihmisen tiheyttä. Löytyy taulukkokirjasta. Huutokaupattiin tehtäviä taululle ja minä sain sen ainoan, jonka olin jaksanut tehdä. Meitä kolmea sanottiin ydinfuusikoiksi, ja tulemme kuulemma keksimään jotain hienoa joskus, jotta meidän kanssa kannattaa kaveerata.

Juutuimme ruuhkaan Nelostiellä, enkä ainakaan minä saanut selville oliko siellä jotain jännempääkin sattunut, vai eikö liikenne vain vetänyt. Omituiset ihmiset alkoivat taas jutella meille (tai ainakin yhdelle meistä), ja minä yritin pelastaa pyytämällä lyhytmatikkalaisia selittämään minulle omia matikanläksyjäni. Söimme ja kun elokuva alkoi vasta kahdeksan jälkeen, meillä oli aikaa shoppailla. Pyörimme Suomalaisessa kirjakaupassa sulkemisaikaan saakka, ja teille kirjoittaa nyt Jane Eyren onnellinen omistaja. Ostin myöskin lisää Pratchettia. Ja minua ei ole ehkä kovin vaarallista päästää vaatekauppaan, mutta sitäkin hasardimpaa kirja- ja levykauppoihin. TopTen oli kidutusta kun samasta hyllystä silmille hyppivät Elizabeth I sekä The Queen (molemmissa loistava Helen Mirren) sekä niiden lisäksi BBC:n Ylpeys ja ennakkoluulo. Housen kakkoskaudella oli sen verran hintaa, ettei vastustaminen ollut niin vaikeaa, mutta Lithium-sinkun kohdalla en enää kestänyt. Olen vastuuton ja mahdoton, mutta tavallaan onnellinen. Olen ehkä sitten pinnallisempi kuin luulinkaan, mutta ei se mitään.

The Simpsons Movie oli aivan älyttömän hauska. Eipä sillä, että osaisin siitä mitään sanoa, mutta jätän arvioinnin ilon viisaammille. Melkein koko matka Fantasiasta Asema-aukiolle hoilasimme Harun kanssa Spider pig spider pig does whatever spider pig does.

Minun pitää ihan oikeasti kohta käydä sen Fahrenheitin kimppuun, deadline kun on tiistaina. Kirjoitin ehkä paperipäiväkirjaani silloin koulun alettua, että ehkä innostuisin kirjoittamaankin ennen viimeistä viikonloppua. Ja miten kävi... Hävettää.

Mutta palkkiona siitä, että jaksoit lukea tänne asti - toinen viime merkinnän jutuista: *Tästä* napsauttamalla pääset ihastelemaan todella jännittävää ja sisällökästä NaNo-yms-blogiani. Enää kaksi kuukautta!