...tämä teki jotain ja tekstini katosi kesken kaiken?

...fiksuja blogeja ei tunnu olevan olemassakaan? Joskus tekisi mieli vain napata tuosta etusivulta joku satunnainen blogi ja lukea, mutta kaikissa käsitellään ruokaa/painonpudotusta/käsitöitä. Ei jaksa kiinnostaa (ja saan tällä tietysti jokaisen tämän maapallon laihdutusblogaajan vihat niskoilleni, mutta whatever). Tekisi mieli lukea (mielellään) pidempää tekstiä, jossa olisi ajatustakin. Itseäni en laske näihin, koska minun päässäni ajatukset ovat vain satunnaisia vieraita, mutta olisi silti kiva lukea päästäkseen miettimään, miksi itse ei osaa ajatella syvällisiä. Tai sitten olen vain hemmotellut itselleni piloille niillä parilla blogilla, joita luen, eikä sellaisia muita ole olemassakaan.

...silloin kun ei olisi aikaa, olisi vaikka mitä kivaa, asiaan mitenkään liittymätöntä tekemistä, mutta heti kun projektit on palautettu ja aikaa olisi itsellekin, niin ei keksi tekemistä, ei sitten mitään. Pitäisi katsoa pari leffaa, ja ehdottomasti haluaisi lukea, mutta leffoja ei pysty kun pitää juosta alakerrassa aina välillä ja mielenkiintoiset kirjat ovat taas vähän hakusessa.

...kaikki menee pieleen enkä minä osaa ilmaista mielipiteitäni asioista, vaikka ne menevät ihan päin kuusta. Sitten valitan itse tilanteessa ja mulle sanotaan, että olisit sanonut aikaisemmin, niin oltaisiin keksitty jotain muuta. Minä olen vain saanut itsestäni ikuinen ilonpilaaja -kuvan, enkä haluaisi olla sellainen. Suomessahan on tämä kulttuuri, ettei asioista puhuta, ja sen suhteen minä olen aika perisuomalainen.

...minä toisaalta olen se, joka antaa aina periksi ja toisaalta se, joka vaatii lähes jatkuvasti saada olla huomion keskipisteenä. Eihän se voi olla tervettä.

Tänään opettelin soittamaan Kate Bushin Under the Ivyn.