Neiti elokuvaantui taas tänään - luki melkein vahingossa lehdestä että Kuolleiden runoilijoiden seura oli tulossa ja liimautui tv:n ääreen. Oli hyvä että äiti tai joku oli kääntänyt päivän ohjelmat näkyviin, ilman sitä arviosivua en olisi tiennyt mistään mitään, katson niin harvoin mitä jostain Neloselta on tulossa.

Minulla on joku ajatustason lista siitä, mitkä elokuvat minun pitäisi nähdä. DPS oli sillä listalla, ja tällä kertaa voin jopa sanoa, että vastasi odotuksia. Tykkäsin (enkä edes ainoastaan Robert Sean Leonardin takia ^^). Siitä jäi taas sellainen olo, että haluaisin jonkun salaseuran, että haluaisin kokeilla sisäoppilaitosta, että haluaisin lukea Jumalat juhlivat öisin jälleen... Onneksi otin sen nauhalle, vaikka boksi alkaa olla jo nyt, noin neljän kuukauden jälkeen, hälyttävän täynnä.

Uudenvuodenaaton viettoni ei ehkä olekaan sitten niin ikävää, vaikka on kieltämättä huolestuttavaa että istun koneella aina vain enemmän ja enemmän. Siinä olisi mainio lupauskohde, mutta olen huomannut, että yleensä en edes muista mitä on tullut luvattua, joten mitä sitä turhia itseään pettämään.

Ja muuten tänään kelasin yhtä ja samaa kohtaa Vallankumouksesta uudestaan ja uudestaan, kappaleparka on jäänyt ihan hunningolle ja kun minä niin haluaisin sen osata vielä jonain päivänä soittaa.

Hyvää vuotta 2008 kaikille.