Tästä taitaa tulla kerran kuussa päivittyvä blogi, mutta oikeastaan mulla ei ole intoa kertoa samoja asioita kahteen kertaan, tai varsinkaan jakaa niitä asioita mistä nykyään edes yritän puhua tuolla lj:n lukkojen takana ihan kaikelle maailmalle. Mutta kun en halua luopua tästä ihan kokonaan koska olen vieläkin aivan totaalisen rakastunut sivupohjaani :D

No mutta. Olen muuttanut pääkaupunkiin - sen verran nyt ainakin voi kertoa ihan koko maailmalle. Asun nyt toistaiseksi määrittelemättömän pituisen ajan kolmen hengen solussa, ja luultavasti tulen välttelemään kämppiksiäni parhaani mukaan hamaan tulevaisuuteen. Olen asunut tässä kohta viikon ajan, ja havainnut että sinänsä yksin asuminen saattaa sopia mulle, olen aina tykännyt sählätä lähinnä niin että muita ei ole näkemässä. Mua vaan ahdistaa ajatus sosiaalisuudesta - on se kun välillä on tosi sellainen olo että nyt paljon uusia ihmisiä (enkä silloinkaan sit osaisi olla niiden kanssa), mutta sitten toisinaan sellainen että pitäytyisin vaan mieluummin vanhoissa, tutuissa, turvallisissa. Ja ilmeisesti mun pitäisi olla kamalan innoissani siitä että yliopisto alkaa reilun viikon päästä. Ja olenkin, mutta jotenkin nyt epäilen. En niinkään alavalintaa, mutta yleisesti omaa pärjäämistä siellä. Ja kaipaisin nyt sitä "ET ole fail" -kommenttia ja yritän yrittää olla ahdistumatta kauheasti koska haluan olla olematta fail jatkossakin, mutta pitäisi varmaan alkaa käydä jossain terapiassa että saisi itsetuntonsa edes johonkin kuosiin. Vaikka nykyään en kyllä ole läheskään niin itkuparkumasentunut kuin olen joskus ollut.

Silti, silti. Ja haluaisin kirjoittaa.

p.s. haluaisin suositella suurta uutta musiikillista rakkauttani Florence and the Machinea!