Yhdellä oli tänäänkin koulua – sivistyslautakunta oli määrännyt ulkoilupäivän, joten me kävelimme viisi kilometriä pururataa ja sitten kiipesimme liikuntahallin yläkatsomoon tiiraamaan, kun urheilullisemmat ihmiset pelasivat sählyä. Selostus oli (siinä määrin kuin sitä kuultiin, suurin osa ajasta sisällä kaikui ala-asteen yu-kisat) karmeaa ja sitten abit lopulta voittivat, mutta kakkosen joukkue oli sentään toisena, neljä joukkuetta takanaan. Istuttiin ylimmällä rivillä, ja suurimman osan ajasta luin Thief of Timea. Haru lukee Ylpeyttä ja ennakkoluuloa ja minä ajattelin kanssa, onhan siitä viime kerrasta jo kohta neljä vuotta. Se oli sitten koko päivä taas enemmän tai vähemmän Darcy-ihkutusta (minäkin olen tänään ollut jo Darcy ja Caroline Bingley, koska kävelimme sillä lailla rivissä pururataa ja siitä syntyi erikoisia mielleyhtymiä), vaikka tämänpäiväisessä kohdassa ei edes ollut koko Darcya :D

Minun pitäisi kirjoittaa satu pahis-siilistä nimeltä Siili, Spider Pigistä, Sormuksesta ja tuulipuistoista, mutta taas tekisi mieli kirjoittaa ihmissuhdehömppää – ei se riitä, että niitä on kesken ainakin yhden käden sormille – nyt syntyi mielenkiinto sellaiseen kaunotar ja hirviö -asetelmaan, ja sitten sellaiseen vähän arkisempaan, ja sitten sellaiseen, joka olisi elokuvana timburton-väreissä. Ja toisaalta voisi jatkaa ainakin yhtä niistä keskeneräisistä, mutta aina käy niin, että unohdun tekemään fysiikanläksyjä tai pelaamaan pasianssia tai katsomaan Serranon perhettä tai ihan mitä tahansa muuta, eli mitään en koskaan saa aikaan.

Haluaisin kertoa, että sumu on kauneinta maailmassa, mutta tuskin saan siihen koskaan tilaisuutta. Yhtä kaunista ystävyyttä kun ei synny koskaan.