NaNon sivuille ei näköjään tänään pääse ollenkaan, ja juuri kun tajusin että OpenID on kiva juttu, ei siitä ollutkaan mitään iloa. Ja tänään nukuin vihdoin viikon univelkani pois, kun olen joka yö saanut ehkä seitsemän tunnin tai lyhyemmät yöunet - silloin herää väärällä hetkellä ja väsyttää kun on pimeääkin aamulla.

Tuntui, että tälle päivälle ei ollut mitään muutakaan ohjelmaa, joten metsästin äidin kanssa talosta vanhoja lakanoita, ja niitä löytyi vinttikomerosta, ja minä kaivoin esiin sakset ja ompelukoneeni, jota olen käyttänyt liian vähän ja se hävettää, minähän sentään pidän ompelemisesta. Ja sitten leikkelin onnellisena kaavoja ja kankaita, ja aloitin talven The Käsityöprojektin, nimittäin vanhojentanssipuvun. Koska kaikesta vaikeasta pitää aina tehdä lakanakankainen harjoitusversio, minä tein, enkä edes muistanut millaista taistelua istutettujen hihojen neulaaminen ja ompelu on. Toisen sain jopa näyttämään säälliseltä, toiseen jäi jokin kumma kurttujainen, joka pitää ehkä korjata tai sitten ei. Ja se jopa näyttää ihan kivalta, ja se kaikki vaikeus tuleekin sitten olemaan liukas kangas. Ja vaikka olen onneton kotitalousihminen, silitin sentään kankaan ja saumat itse ja ohessa yhdet housut, vaikka ärsyttävästi kuoriutuneet sormenpäät tarttuivat vähän kaikkeen.

Minä en ole koskaan edes harkinnut sitä, että ostaisin/vuokraisin vanhojenpukuni, se on ollut aina ihan selvää, että jos etäisestikään kiinnostuva malli löytyy, niin se ommellaan sitten itse, eikä minkään ompelu enää voi olla tuskaisempi projekti kuin rippijuhla-asun. Tai ehkä voi, mutta ei tuo ainakaan. Sopiva mallikin löytyi jo vuonna 2004, ja sen jälkeen olen enää odotellut lukion kakkosta ja sitä, minkä kokoinen olen nyt.

Miksi ihmeessä muuten Bachia soitettaessa ei saisi käyttää pedaalia? Kyllä minä sen ymmärrän, että silloin soitettiin cembaloa tai urkuja, mutta jos minä soitan nykyaikaisella pianolla, miksi ihmeessä en voisi käyttää sen tarjoamia mahdollisuuksia? Minä olen aika romantisoiva soittaja, Mozart on minulle kidutusta, ja vaikka tulkintataidoistani pidetään, vedän sitä varmaan vähän yli melkein aina. Minun pitäisi edes välillä saada soittaa forte fortissimossa, eikä aina pidätellä vähäsen jopa huippukohdissa, se kahlitsee. Ja pedaali on henkireikäni. Soitan yhtä ihanaa Bachin preludia Wohltemperiertestä, mutta en saa sitä soimaan jos en käytä kaikua edes vähän. Kyllä siihen kuulemma pientä ja huomaamatonta voi käyttää, ja se pelasti. Vaikka minulla on paha tapa pedaloida kaikki soittamani ihan sössömössöksi, on lupa painaa sitä edes vähäsen oljenkorsi, johon tarraudun melkein hengenhädässä.

Minun pitäisi kai soittaa Steinwaylla, koska se oli niin raskasta etten edes jaksaisi painaa pedaalia pohjaan. Olin kohta kaksi vuotta sitten yhdessä pianokatselmuksessa (tosi hienoa, koska olin yksi sarjani kolmesta, jotka pääsivät esiintymään vielä uudestaan), jossa flyygelinä oli Steinway, ja se oli tosiaankin raskas. Tykkään soittaa pianoilla, joissa on raskas kosketus, niistä koulupianokilkuttimista ei ole mihinkään, mutta tuo oli niin raskas, että siihen olisi pitänyt saada tutustua kauemmin kuin kymmenen minuuttia. Minulla oli yhdessä kappaleessani una cordaa, enkä kokeillut sitä kohtaa harjoitusajalla, ja esiintyessäni havaitsin, että koko pedaalin painaminen oli vähän turhan vaikeaa. Miltähän se nyt tuntuisi?

NaNon sivuille ei pääse vieläkään joten lähden tuijottamaan televisiota. Sisarrakkautta ja Vikatikki. Kukaan ei vaan koskaan kuuntele mua.