Joskus – aika useinkin itse asiassa – elämäni on aivan järjetöntä komediaa. Tässä yhteydessä voisin varmaankin kertoa erinäisiä yläasteella sattuneita asioita, mutta en jaksa kaivaa päiväkirjaa esille. Tasan vuosi ja yksi päivä sitten kuitenkin pelasimme jälkimmäisen the Alias -peleistä. Sehän oli ihan mieletöntä repeilyä. Minä ja nti Piilogootti halusimme tietysti revanssin – hävisimme aika lahjakkaasti edellisenä päivänä, mutta loppujen lopuksi minä olin voittajapuolella, nti Piilogootti ei :) Yksi mieleenjääneitä asioita oli se, kun Tipi selitti nti Piilogootille sanaa 'varaton'. Tiedän, toisten mokille ei saisi nauraa, mutta nti Piilogootti ei arvannut ja he skippasivat ko. sanan. Minä sitten huvikseni ajattelin, että katsonpa olinko oikeassa. Näytin kortin sitten luokanvalvojallemme, jonka kanssa pelasimme ja repesimme molemmat ihan täysin. Kortissa luki tietysti 'vaaraton'. Me nauroimme sen verran, että Tipi ja nti Piilogootti lähes lopettivat selittämisen.

Mutta tuo ei ollut mikään pääpointti, vaikka onkin ainakin minusta hyvin hervoton juttu. Eilisessä matematiikankokeessa sen sijaan olin ratkomassa juuri erästä jännittävää Diofantoksen yhtälöä *) kun jostain luokan ulkopuolelta alkoi kuulua huutoa. Sellainen kohtuullisen korkea ääni, miesääni kuitenkin eikä mitään kirkumista. Huusi sellaisissa lyhyehköissä pätkissä siellä pihalla jonkin aikaa. Minä olen kammottavan huono arvioimaan aikoja, mutta viidestä kymmeneen minuuttia se kai ehti siellä olla. Tämä kyseinen D:n yhtälö ei ollut siitä selkeimmästä päästä, ja meinasin polttaa käämini kun se tuli sinne huutamaan. Kai se oli siitä viereisestä ei-niin-mieleltään-terveiden toimintakeskuksesta lähtenyt kävelylle. Sitten kokeemme valvoja soitti jonnekin ja sanoi meille, että se tullaan hakemaan pois. Ehti se kyllä sitä ennen vielä tulla siihen ihan ikkunan taakse huutamaan. Siinä tilanteessa se oli todella raivostuttavaa, mutta soitin illalla Haru-chanille ja selitin koko jutun ihan hysteerisenä nauraen. Kohtuullisen koomista näin jälkikäteen ajatellen. Kohta joku tulee minulle mussuttamaan, että ei sille saa nauraa jos joku ei ole ihan tasapainoinen, mutta kun.. *reps* en minä yleensä ilkeyttäni naura juuri millekään, eikä tässäkään ole kyse siitä.

Tietyssä mielentilassahan kaikki naurattaa, tosin ei tarvitse edes olla kovin väsynyt, että nauraa sille, kun tajuaa Evilionin Angelan kuulostavan ihan Klonkulta. Ja minä kai olen jonkinlaisessa syntymähumalassa, kun ei tarvitse välttämättä olla väsynytkään, että nauraa ihan kaikelle. Tosin väsyneenä vielä parempaa, esimerkiksi viime vuonna 15H:ssa mr Telepatia kysyi joskus seitsemän aikaan aamulla tv:tä katsoessaan että ”onko tää joku Unikulma-kanava?” Sillekin repesin ihan täysin.

*)Matikankirjasta lainattua: ”Yhtälöt on nimetty kreikkalaisen matemaatikon Diofantos Aleksandrialaisen (n. 250 eKr.) mukaan. Diofantos tutki yhtälöiden ratkaisemista ja käytti siinä ensimmäisenä algebrallisia merkintätapoja (kirjainmerkintöjä). Diofantos ei tutkinut Diofantoksen yhtälöitä.” Ei siinä mitään yllättävää, eihän Pythagoraskaan keksinyt Pythagoraan lausetta, mutta minua ihastuttaa tuo lakoninen esitystapa. Repeän tuolle lähes aina kun satun sen muistamaan.