Kirjoitukset nyt ohi, aamen. Tosin tuntuu vähän pahalta jotenkin, perjantai-iltana odottelin lähtöä kaupunkiin ja siinä mietin aika moneen kertaan että pitäis varmaan tehdä muutama tehtävä matikkaa ja sain sitten muistutella itseäni siinä että sekin meni jo, lauantaina heräsin aivan paniikissa ja varmana siitä että olin tehnyt nimenomaan kaikki ne virheet joiden suhteen piti olla erityisen hereillä.

Ja nyt mulla on vähän vaikeuksia uskoa yhtään mitään.

Tänään kaivoin vanhan kannettavan cd-soittimeni kaapista kun havaitsin viime yönä että minun ah niin epäluotettava mankkani ei suostu toistamaan lainaksi saamani Tuntematon sotilas -äänikirjan levyjä. Vanha rakkine sen sijaan toimi melkein levyn loppuun asti kuin unelma, ekan levyn viimeiset kymmenen minuuttia se jostain syystä tosin toimi vain pystyasentoon käännettynä pätkimättä. Enkä oikeastaan malta odottaa että pääsen kuuntelemaan sitä lisää, toki lukisin mielelläni mutta pää ja silmät ovat vähän väsyneet tolkuttomasta lukuputkesta (ja köh, koneella sitä vaan istutaan niin). Äsken kuuntelin vielä TSH:n musiikkia puolitoista levyä, yritin nukkua ja silloin kun en yrittänyt, harrastin orkesterinjohtamista ja olisi kyllä siistiä olla kapellimestari mutta hiton vaikeaa!

Lisäksi leivoin tänään kääretortun ja se onnistui ihan kohtalaisesti, vaikka tuppaan aina polttamaan sen taikinaosion pinnan niin että se halkeilee ja melkein kuoriutuu pois siinä käärintävaiheessa. Lisäksi en saanut rahkakermasekoituksestani ihan yhtä maistuvaa kuin äiti viimeksi, mutta kuulemma silti tykättiin.

Olisi jo keskiviikko, tai toisaalta ei koska sehän saattaa hyvin pitkälti olla viimeinen yhden asian suhteen ja äh en kauheasti tykkää. Tosin se tulee kuitenkin, että mitäpä tässä sitä murehtimaan...