Mulle selvisi juuri äsken sellainen asia, että Niamh Cusack eli Heartbeatin Kate näytteli Beatrix Potteria siinä Petteri Kaniini -jutussa, joka tuli joskus silloin kun minä olin pieni o.O ja nyt mua ärsyttää kun en muista sitä oikeastaan ollenkaan, muistan kyllä että se oli aina jakson alussa näytelty ja sitten oli animaatio, mutta juuri muuta en. Kyllä entisajan (...) lastenohjelmat olivat jotain ihan muuta kuin nämä nykyajan Winxit sun muut ♥

Koulua on aika mahdottoman vähän jäljellä. Koeviikon aikataulua ei jostain ihmeen syystä ole netissä (miksi?) mutta ensi viikolla on koulua kai keskiviikkoon asti. (Mulla tosin on kokeita vasta sitä seuraavalla. Saa nyt nähdä mitä niistäkin tulee, kertauskurssit ja kemia ja kirottu äikän tekstitaito >.<) Surkeinta on tietysti se, että matikkaa on jäljellä enää yksi tunti. Siis yksi, mitä hittoa? Jotenkin sitä kai aina onnistuu vakuuttamaan itsensä siitä ettei mikään lopu ikinä, mutta yksi? Mitä sille 'pitkä'-sanalle 'matikan' edessä tapahtui? Minä luulin joskus yläasteen lopussa/lukion alussa, että pitkä matikka olisi suunnilleen yhtä työlästä kuin silloin kun meillä oli kaksi kurssia yhtä aikaa. Ja sitten se olikin tällainen? Olen vähän pettynyt. Tai sitten vain kuvittelen. Se on sinänsä hyvin mahdollista. Ja minä sentään laskin muutamalla kurssilla kirjan läpi, ja siltikin se oli tällainen? Olen vähän hämmentynyt ja ehdottoman vastahakoinen loppujen suhteen.

Eikä mua yhtään kiinnostaisi ihmisten menettäminen tai kotona nyhjääminen tai äidinkielen kirjoitukset tai kesä tai yliopisto tai kakkosvaihe, ja varsinaisesti kiinnostavia asioita olisi kolme, tai kaksi, riippuu miten laskee, enkä viitsi nyt mennä yksityiskohtiin.