Viikonloppu meni taas ihan liian nopeasti, vaikka sunnuntaiaamu mateli kuin mikäkin etana, kahdeksasta yhteentoista meni ainakin seitsemän tuntia. Lauantainakaan en ehtinyt juuri mitään, koska otin itseäni vihdoin niskasta kiinni ja siivosin. Huoneeni. Siihen meni viitisen tuntia. Minusta ei tule koskaan kotirouvaa, joka jaksaisi siivota taloa, laittaa ruokaa, hoitaa lapsia. Mutta tarvitsen jonkun pelastamaan minut hämähäkeiltä, jotka vainoavat minua minne ikinä menenkin.

Annoin sitten siistissä huoneessani Kate Bushille jälleen yhden mahdollisuuden tehdä minuun vaikutus. Rakastan Wuthering Heightsia - opettelin soittamaan sen viikonloppuna - mutta muuten en vieläkään tiedä mitä hänen musiikistaan pitäisi ajatella. The Kick Inside saattaisi sopia minulle, Hounds of Loven omistan ja sitä siis nyt kuuntelin jonkun verran. Minulla on joku '97 uusintajulkaisu, ja 'löysin' sieltä mm. kappaleen Under the Ivy, johon ihastuin. Vaaka kallistuu tykkäämisen puolelle, vaikka en ole koskaan erityisesti ollutkaan pitämättä. Osittain kappaleet vain ovat vähän liian eksentrisiä minulle. Aerial pitäisi jossain vaiheessa lainata uudestaan, ja pyytää se debyyttilevy vaikka synttärilahjaksi. Within Temptationin Running Up That Hill -versio ei muuten kuulosta hullummalta sekään. Tykkään Katen versiosta, mutta se kuulostaa kyllä siltä ajalta jolloin se on tehty, ei sille mitään voi. Mutta minä olenkin WT-fani, ja tuo Mother Earth -huiluilu on kivaa :D

Sain eilen enolta pöytälätkän lainaan, jee, päästään Heli-chanin kanssa ottamaan matsia. Riepoo että Suomi hävisi eilen, mutta tekipähän minun ja enon pöytälätkämatsissa ekan maalin (ja minä tietysti pelasin Suomella. Tosin eno pääsi yllättämään heti seuraavasta aloituksesta. Ruotsalaista tuuria, sanoisinko..) Mokoma enonketale tosin esitti melko verisen loukkauksen minua kohtaan juoksemalla karkuun kun minä ajoin mökiltä päin pihaan. Käänsin autoa täysin hallitusti - ei pientäkään aikomusta törmätä mihinkään, ja hyypiö pakenee. Mokomakin.

Fysiikka on kyllä varsin hulvaton aine, tänäänkin valo-oppi johti väreihin, värit johtivat televisioon, televisio johti kuvaputken 25 kilovoltin jännitteeseen silloinkin kun töpseli on irti seinästä. Tästä päästiin makkaroiden grillaamiseen, ja pian jo oltiin grillaamassa makkaroita suoraan pistorasiasta. Heti kun pääsevät ajatukset tuossa ryhmässä harhailemaan, niin ne harhailevatkin vähän enemmän. Kartutinpahan kuitenkin boonuspistetiliäni käymällä kahdesti taululla. Minä nousen vielä ja teen samoin kuin viime kurssilla - voitan koko 'kilpailun'.

Ja matikan tunnilla jouduin laskemaan hulluja jakolaskuja suunnilleen päässäni (onneksi osaan jakokulman edelleen erinomaisesti), kun ei tullut laskinta mukaan. Sain jopa lähes kaikki tehtävät tehtyä, jos olisi ollut laskin, olisin varmaan viimeiset viisi minuuttia kuollut tylsyyteen tai vähintään aloittanut jotain muuta tehtävää. Opettaja käveli ohi 'tarkistuskierroksellaan' ja kääntyi vähän matkan päässä. "Ei sulla taskulaskinta ollut?" "Ei." Mitäpä minä sellaisella tekisin?

Jännä mies tuo Nietzsche. Tein äsken esitelmän, ja kysynkin nyt: miksi kaikki kasaantuu keskiiviikolle?