Tänään, kohta, saadaan tietää, kuka se NW:n uusi laulaja oikein on. Mutta koska sivuille ei vielä pääse, niin eipä sitten stressata siitä.

Koulu tavallaan loppui eilen, nyt on sitten kuusi koetta peräkkäin, palautuspäivä ja päättäjäispäivä. Tänään olleen englanninkokeen kämmäsin kyllä pahanpäiväisesti. Mutta oikeasti, mitä järkeä on laittaa englantiin 80 sanan aine, jos ruotsistakin piti kirjoittaa kaksi vähintään 120-sanaista? Minä en todellakaan pysty tunkemaan ajatuksiani 80 sanaan, joten aineeni, tuota, hieman venähti. 198 sanaa [22]. Hävettää, mutta sain sentään olla guru.

--Ruotsalainen solisti!--

No niin, aika päivän angstauksen. Minun piti alun perin perustaa tämä tekstini eiliselle päiväkirjakirjoitelmalleni, mutta en tiedä olisiko siinä mitään järkeä, kun en muista siitä mitään, en jaksa hakea kirjaa, ja johan minulla on tältäkin päivältä kirjoitettavaa.

Englannin koe siis, kai se muuten meni ihan hyvin, mutta tuo aine. Varmasti tulee miinuksia, mutta uhallakin kirjoitin ylipitkän. Olkoon.

Minulla on varmaan nykyään joku paniikkihäiriö kun menen ihan sekaisin omituisista asioista. Lähdin koulusta ja kävin kaupassa, kun tajusin, ettei kirjastossa ole vielä auki kuin lehtisali. Sitten kävelin toiseen kauppaan ja sieltä kirjaston eteen penkille odottamaan, että kello tulisi yksitoista ja pääsisi sinne oikeaan kirjastoon. Lehtisaliinhan minä olisin halunnut, lukemaan Soundista Sonata Arctica -artikkelin, jota en eilen ehtinyt, mutta en minä uskalla mennä sinne silloin, siellä on niitä vanhoja ällöjä ukkeleita ja hulluja. Ja sitten näin, että äiti ajoi siitä ohi ruokakauppaan päin. Kävelin itse sinne kauppaan, mutta sitten en enää nähnytkään äitiä missään. Kävelin kaupan läpi ja jäin siihen penkeille istumaan ja odottelemaan. Ei minulla missään vaiheessa mitään hätää ollut, mutta iski vain jotenkin sellainen ahdistus, kun ei tiennyt yhtään minne se oli mennyt eikä sille voinut soittaakaan. Minulla ei ollut laseja, ja sitten alkoi ahdistaa yhä enemmän ja enemmän, kun aloin ajatella, että olenko niin sokea, etten edes tunnista ihmistä ilman laseja. Oli minulla lasit onneksi mukana, mutta olin ajatellut, että yritän pärjätä ilman. Tuntuu todella pahalta olla niin riippuvainen parista linssistä, varsinkaan kun vahvuuttakin niillä on vain ehkä -2,5. Sitten hajosin matkalla kotiin. Haluaisin ne piilarit, haluaisin edes kerran nähdä, miltä näytän ilman laseja. Mutta en tiedä olisivatko ne yhtään sen käytännöllisemmät.

Sain sitten taas ajaa sen sata metriä autoa, mitä meidän pihasta on talliin. Ja kun satoi, niin pääsin käyttämään pyyhkijöitäkin \o/ kotona soitin jälleen jonkin verran Vallankumousta - sitten leivoin kaurakeksejä. Vaikka itse sanonkin, minun kaurakeksini ovat hyviä. Varsinkin jos niihin laittaa suklaata. Tumma suklaa on ihan parasta, myönnettäköön, että vedin eilen lähes kokonaisen Fazerin Taloussuklaa-levyn. Ei sillä, en minäkään ihan päivittäin suklaalevyjä syö, mutta en koskaan usko pystyväni syömään tummaa sitä tahtia, mitä kuitenkin syön.

Minulla ei ole elämää (kokeisiin ei tietenkään lueta), joten heitän tähän analyysia kappaleista, joita minulla on Lastin playlistillä.


*Evanen Whisper 2002. Ajattelin, ettei kauheasti Evanea listalle, mutta pari meni silti. 2002 vuoden Whisper on alultaan paras, loppujen puolella tietysti Fallenin servatis a periculum, servatis a maleficum vie voiton. Tässä on kuitenkin tällainen hyvin oopperamainen alku, en nyt muista mistä elokuvasta se oli, mutta upea.
*Bill Whelan - Riverdance. Näin joskus Riverdance-dokkarin, ja aloin fanittaa. Pitäisi nähdä esitys joskus.. Tämän kuuleminen on aina hienoa, koska minulla on koneellani sellainen minuutin mittainen pätkä, ja sitten tätä alkua kuulee niin harvoin. Se viulisti pitäisi tosin saada videona - siinä dokumentissa oli sellainen hullu viulistinainen, jolla oli mahtavat ilmeet, ja joka soitti puolet jousen jouhista katkenneina ihan mielettömän hyvin. Haluan nähdä sen uudelleen, pitänee joskus huudella Ylelle päin, että uusintaa kehiin, kiitos. (Viimeinen minuutti minulla näköjään on. Se oli joku näyte, jonka taisi saada ihan Riverdancen sivuilta ladattua. We want more)
*Morningwood - nth degree. Tähän jää kyllä oikeasti koukkuun. Oli joskus YleX:n tehobiisinä, ja sitten en kuullut varmaan vuoteen, mutta nyt tuli kaivettua se tuohon soittolistalle. Loistava todistus siitä, että kappaleen hyvyys ei riipu musiikkityylistä. M-o-m-o-r-m-o-r-n-i-n-g-w-o-o-d. A little louder... Tanssittaa :)
*Nightwish - Live to Tell the Tale. Tämän biisin intro oli mulle joskus sellaisen "olen tullut kotiin" -fiiliksen aiheuttaja. Love it, miksi näin hieno kappale on tyrkätty bonusraidaksi?
*Within Temptation - Mother Earth -orkestraaliversio. Tämä on ihan pirun hieno kanssa, tosin jostain syystä se on nimellä Running Up That Hill. Oikeasti ihan mahtava, siis tämä on pelkkä instrumentaali, eikä tämä ole samanlainen 'virallinen' orkesteriraita kuten esmes. Wishin Ghost Love Scoren instrumentaalit sun muut, vaan jonkun orkesterin live-esitys, mutta eihän se sitä hienoutta hävitä. Tähän kun vielä saisi Sharonin laulamaan, niin olisi ihan mieletöntä (tai pääsisi itse laulamaan *naur*).
*Altan - Eoghainín Ó Ragadáin. Iiri on niin kaunista, ja tämä kappale on yksinkertaisesti ihana.
*Kate Bush - Under The Ivy. Taas on laitettu kauneus bonusraidaksi. Lyhyt, mutta aivan mielettömän ihana, sanoisin, että helpompaa Katea, 'yksinkertainen' pianoballadi.
*John Williams - Duel of the Fates. Vaderin marssin ohella ehkäpä parasta Star Wars -musiikkia. Kuorot ovat kivoja. Tässä on tosin vikana kai se pituus, koska itse kappale on oikeastaan samanlainen alusta loppuun.

(Oikeasti, taas nähdään, ettei minun kannata yrittääkään musiikkikritiikkiä, eihän siitä mitään tule. Aloin taas eilen pohtia sitä lukiodiplomin suorittamista, ja tällä hetkellä minua kiehtoo enemmän se projektivaihtoehto. Pitäisin vaikka oman konsertin, en oikein ymmärrä sitä näytesalkun tehtävänantoa. "4. Kirjoitelma". Jaa niinkuin mistä?)

*Howard Shore - The White Tree. Kuninkaan paluun musiikki meni minulta vähän ohi, tai siis soundtrackilla on aika paljon tavaraa, johon en ole oikein vieläkään päässyt käsiksi. Mutta tämä raita on todellakin koko LotRin parhaimmistoa. Erityispisteet ihanista viuluista melodian 'päällä'. Ah. Kokkoja.
*PotF - Dawn. Tämän kuuntelu on taas vähän vähentynyt, mutta muutama viikko sitten tämä oli kaikkien listojen kärjessä. Hirmuisen kaunis kappale, jota en valitettavasti itse pysty laulamaan, mikä on kovin harmillista.
*Tori Amos - Cornflake Girl. Tämä on listallani siksi, että haluan tutustua Torin tuotantoon, mutta sitä ei ainakaan meidän kirjastossamme ole. Näin ehkä toisella kuuntelullani tykkään ainakin tästä kappaleesta :)
*Tsaikovski - 1812 Alkusoitto. Tämä on Vssä siinä kohtaa, kun parlamenttitalo räjähtää. Hieno kohta, hieno leffa, hieno kappale. Tulee aina mietittyä, että mitä ihmeen lusikoita tässäkin soitetaan. Kommentti Last.fm:stä: "Cannon's a highly underrated instrument." *reps*

Siinä ei ollut koko lista, mutten minä enää jaksa.

Tiedättehän muuten sen tunteen, kun hukkuu sana, ja sitten sitä ei löydä millään. Eilen illalla pohdin ainakin vartin sanaa agnostikko. Olisin voinut latoa sille sanakirjamääritelmän, ja kielellä pyörivät kirjaimet a, g ja o, mutta mitään muuta ei tullut kuin ateisti. Se on erittäin turhauttavaa.