Järvi oli paljon kauniimpana nyt, kun rannan kamalat ruo'ot eivät vielä olleet ehtineet pilaamaan maisemaa. Menin seisomaan rannalle, katselin vähän aikaa laineita ja yritin ymmärtää aaltoliikettä ja interferenssiä. Sitten pistin soittimen päälle ja kuvittelin laulavani The Howlingia myrskyisän meren äärellä. Istuin kivellä, rappusilla ja autossa lukemassa, ja pelkään tulevani kipeäksi. Ulkona oli kylmä, autossa meinasi paistua. Ajoin pois vaikka heikotti.

Näin pitkän sarjan unia, joista muistan vain kaksi. Toisessa laskin todella pitkää liukumäkeä, paitsi että se oli tie, ja oli lunta, ja liukasta, ja Tipi meni hurjan paljon kovempaa edellä, minä en uskaltanut niin hurjasti, mutta sitten pysähdyspaikalla saavutin senkin. Toista muistamaani kohtaa en välttämättä haluaisikaan muistaa, se oli ihana, mutta päättyi väärin. Enkä sen takia ollut päästä ylös, enkä päässytkään ennen kuin äiti tuli kysymään lähdenkö mukaan jos mennään laittamaan katiskat.

Script Frenzyn sivujen piti aueta tänään, mutteivat ne ainakaan vielä ole auki. Tosin onhan rapakon takana tätäkin päivää jäljellä suunnilleen puolet. Noh, kai sitä ehtii myöhemminkin. Pitäisi ehkä alkaa suunnitella sitä juonta, tuntuu, ettei kässäri synny välttämättä yhtä 'helposti' kuin proosateksti. Ei pysty kirjoittamaan ihan miettimättä.

Kuinkahan pitkälle pelkällä tahdonvoimalla pysyy terveenä?