1. Haluan saada asiat kerralla valmiiksi. Mikäli minussa ei olisi tätä piirrettä, olisin varmaan pyhittänyt tällekin meemille viikon – totuus per päivä. Pystyn olemaan pitkäjänteinenkin, ainakin joskus, mutta yleensä tykkäisin hoitaa asiat kertarysäyksellä. Teen vaikka äidinkielen kurssityötä kokonaisen sunnuntain kunhan sitä ei tarvitse tehdä pienissä pätkissä. En siivoa joka päivä vähän vaan harvoin ja paljon kerralla.

2. Uskon viimeiseen asti, että Kalkaros ei ole paha. Olen yksinkertaisesti sitä mieltä, että paljastuminen sataprosenttisesti Voldemortin tukijaksi olisi aivan liian helppoa ja ilmeistä menneiden tapahtumien valossa. En ole koskaan erityisemmin pitänyt Kalkaroksesta, vaikka silloin tällöin hänenkin käytöksensä hymyilyttää. Antaisin esimerkin, mutta en muista tilannetta enkä kirjaa. Jos pitäisi valita opettajaksi Pimento tai Kalkaros, niin minä en miettisi sekuntiakaan.

3. Puhelimessa puhuminen on minulle vaikeaa. Olen edelleenkin tavattoman ujo, mutta nykyään pystyn suhteellisen kivuttomasti hoitamaan asioitani kasvotusten. Soittaminen on kuitenkin yhtä tuskaa, pelkään etten kuule, etten ymmärrä kun en näe. Uppo-oudoille ihmisille soittaminen tuskin edes onnistuisi, hyvänpäiväntutut aiheuttavat paniikinomaisia reaktioita, ja jopa parhaille ystäville soittaminen saattaa nostaa sykettä.

4. En ole koskaan matkustanut junalla, laivalla tai lentokoneella. Jostain syystä minua hävettää myöntää tämä – ei se kirjoitettuna hävetä, ääneen sanottuna kyllä. Tulee olo, ettei ole ikinä käynyt missään, ja on epänormaali kun ei ole tehnyt jotain niin normaalia. Ysillä syventävässä englannissa puhuttiin juuri noista, ja oli vähän vaivautunut olo. Yes, yes, I think the air conditioning in planes is terrible for your voice, I mean the air is so dry and all that ja siinä on kaikki mitä minä lentokoneista tiedän. Toisaalta enpä minä ole koskaan käynyt parturissakaan. Minä kyllä epäilen vähän muutenkin pärjäämistäni julkisen liikenteen kanssa, miten sinne ostetaan lippu, katsotaanko minua pitkään kun en tiedä mistään mitään?

5. Tykkään pitää kynteni pitkinä, mikä sotii pahasti vakavahkon pianonsoittoharrastukseni kanssa. Kesällä soitan vaikka väen vängällä neljä milliä pitkillä kynsillä, vaikka myönnettäköön, ei se kovin helppoa tai mukavaa ole. Juon myös niin järkyttävät määrät maitoa, että kynteni ovat sekä nopeakasvuiset että kovat, eikä jälkimmäinen seikka ainakaan helpota leikkaamista. Soitan siis talvisinkin usein pitkillä kynsillä tai leikkaan ne viisi minuuttia ennen tuntia viidentoista asteen pakkasessa.

6. Olen totally hooked englannin kieleen (sekä Brittein saariin). Vielä joskus kahdeksannella minun piti alkaa opiskella englantia, mutta sitten tajusin etten halua ainakaan opettajaksi enkä ehkä kääntäjäksikään, ja se haave on jäänyt, vaikka ei kokonaan. Haluan koluta ne saaret läpi ja oppia puhumaan oikeasti, ei vain niinkuin koulussa, kun kukaan muu kun Haru-chan ei ymmärrä jos haluan sanoa jotain muuta kuin I'm seventeen years old ja että jotakuta oikeasti kiinnostaisikin puhua kanssani. Olisi pitänyt vain pitää oma pää viimeiseen asti ja mennä IB-lukioon, missä ne pelkäävät, että toivottavasti ei ala puhua kuin amerikkalaiset.

7. Yritin miettiä tähän jotain todella jännää, mutta en nyt sitten keksinyt parempaakaan kuin sen, että olen ikuinen viivyttelijä. Jos ajattelen avatessani konetta, että nyt kirjoitan, päädyn puoleksi tunniksi pelaamaan korttia. Peli vaihtelee, alun alkaen se oli Spider-pasianssi, sitten Vapaakenttä, nykyään olen koukussa Herttaan.

Siinä oli enemmänkin totuuksia kuin seitsemän – ja tässä vielä yksi: minulla ei ole seitsemää ihmistä joille tämän haasteen lähettäisin *säälittävää*. Alkuperäinen haaste 'Kertokaa 7 tosiasiaa itsestänne ja sitten haastakaa 7 muuta ihmistä kertomaan omat totuutensa' lähtee kuitenkin Miccoh'lle, Irialle ja Haru-chanille (jonka journal-tilanteesta en tosin tiedä).