perjantai, 20. huhtikuu 2007
I'll fight and defend
Tuntuu mukavalta kun käsissä kiertää veri, usein kun ne ovat sellaiset jääkalikat, varsinkin sormet, mutta kun soittaa Vallankumousta tunnin tai edes puoli alkaa tuntua kihelmöintiä kun olkavarret ja hartiat vetreytyvät. Se on ollut minulle aina viime aikoihin saakka kovin harvinaista herkkua, mutta harvemmin olen edes pystynyt soittamaan isoilla liikkeillä.
Olin ylioppilaskirjoituksissa viime yönä. Samaan aikaan Haru-chan oli hiihtämässä täältä Leville Tipin kanssa; taidan olla ainoa koko tuttavapiiristä (jos sitä sellaiseksi voi kutsua), joka ei päässyt uneen mukaan. Varmaan johtui kuitenkin siitä, että olin työväentalolla miettimässä, mikä aine näistä neljästä (äidinkieli, fysiikka, matikka, englanti) näistä minun oikein pitikään kirjoittaa, päätyen sitten äidinkieleen, jossa oli tehtävänä lukea joku muka Brontën tai Austenin kirja ja kirjoittaa siitä analyysi. En sitten tiedä kirjoitinko siitä vai jostain novellista, kun heräsin.
Saatoin jälleen saada uuden kirjekaverin. Pitäisi vastata siihen edelliseen kirjeeseen, jonka sain. Olisi hienoa osata itsekin kirjoittaa oikeasti persoonallinen kirje, sellainen, jossa on oikeasti jotain ajatusta eikä vain silkkaa selittämistä.
Keep holding on 'cause you know we'll make it through
Olen vihdoin saanut aikaiseksi etsiä käsiini "virallisen" kelmibiisin, Avrilin Keep Holding Onin. On se kyllä, ainakin sanoitustensa puolesta, enkä ole ikinä Avrilin musiikkia mitenkään dissannut. Ei ehkä suosikkini ole ollut, mutta ookoo kuitenkin. Jotenkin minun kelmikappaleeni on viime aikoina ollut Within Temptationin Our Solemn Hour, luin kai Pakkaskukkia samalla kun olin vasta saanut sen kuunteluuni. Muutenkin se on kiinnostavaa, miten jonkun tietyn kappaleen yhdistää aina johonkin tiettyyn tekstiin. Evanen Missing ainakin on puhtaasti Sillanpään Silja.
Huomenna aion paneutua katsomaan Ylpeyttä ja ennakkoluuloa. Olen tosin unohtanut kirjan aika hyvin pitkälti, mutta eiköhän muisti virkene. Kävin hakemassa kirjastosta Jane Eyren, kun katsoin sen minisarjan ja ajattelin, että tämä pitäisi lukea uusiksi. Jotenkin se kieli tuntuu ihan järkyttävän vaikealta, ja minä nyt en heti ensimmäisenä ajattele englantia vaikeana. Tosin täytyy myöntää, että siitä on vähän aikaa kun olen viimeksi lukenut jotain uutta, pidempää englanniksi. Mutta on tuo kielikin aika vanhahtavaa... Rochesterin vuoksi mitä tahansa *nauraa*
Kommentit