Käytin aamulla itse asiassa aikaani lukemalla virsikirjaa, all things bright and beautiful oli niin ihana Vikatikin spessussa, ja näin äsken sen vaihtoehtolopun ja alkoi melkein itkettää kun se ei jatku enää koskaan enkä saa tietää mitä Mac olisi sanonut. Eikä sitä virttä siinä virsikirjassa tietenkään ollut.

Enkä ole opiskellut tänään yhtään, vaan ommellut hametta ja tehnyt helmaan tyylikästä rypytystä, ja tuntuu että se puku ei valmistu ikinä, vaikka tuotakaan hametta mulla ei ollut vielä eilen ja nyt se on helman kääntämistä vaille valmis. Ja löysin netistä All Things Bright and Beautifulin ihan nuotteinaan, se on nätti :)

Ja taisin nähdä unta siitä, että olin kuolemassa muutaman viikon sisällä (mistä lie tullut mieleen, katsoin eilen yhtä sarjaa [22]) ja se oli vähän paniikinomaista. Olen oikeasti yrittänyt nyt miettiä, miten siihen suhtautuisi jos saisi tietää. Kun olisi sellainen luonteenlaatu että pystyisi toteamaan fuck ja sitten suunnilleen jatkamaan normaalisti. Se voisi tietysti olla opettavainen kokemus miinus tietysti se, ettei siitä oppimisesta enää olisi mitään hyötyä. Ja nyt on jonkinlainen hinku suunnitella hautajaisetkin itse, haluan Albignonin Adagion ja muutaman muun kappaleen. Miksi ihmisen pitää ajatella näin synkkiksesti näin nuorena?