Olen vähän äksy, kirjoitin eilen aika reippaasti pidemmän postauksen kuin aikoihin mutta en kopioinut sitä varmuuden vuoksi ennen lähettämistä niin kuin yleensä, ja sitten tämä helvetin laitos päättää paukauttaa ruutuuni 500 internal server errorin joka ei suostunut lähtemään mihinkään tuntikausiin, annoin olla. Mitään uutta siinä ei varsinaisesti ollut, mutta yritin vain painottaa eräitä asioita jotka tuntuvat kauhean vaikeilta ihmisten ymmärtää. Mutta kun ei kerta onnistu, niin en minä enää jaksa yrittää. Ehkä yksi koko kirjoituksen pointeista oli että minä en yksinkertaisesti jaksa. Jaksan kyllä elää mutta en jaksa innostua, en jaksa välittää enkä välttämättä yrittääkään, eikä siihen auta että. Painostus ja syyllistäminen. no lullaby no sympathy.

Sir Humphrey & Bernard ♥ ("The beavers would have a navy.")

Näin unta että Vikatikkiä tehtiin tavallaan kolmas ja neljäskin kausi, mutta ei televisioon vaan sarjakuvana. En ehtinyt lukea niitä, mutta selailin ja oli pakko spoilaantua siitä tiedätte-kyllä-mistä ja neljäs 'kausi' kertoi vain Guysta ja jostain toisesta miehestä (älkää kysykö missä mielessä!), joten se tosiaankin oli tapahtunut (tai no ainahan on Sheffield, mutta toisaalta niin paljon kuin haluaisinkin sen olevan niin, se jotenkin söisi uskottavuutta. Muutamassa viikossa ei toivoa -tilanteesta ei mitään hätää -tilanteeseen. Ei?). Ja sitten eilen palauduin angstistani hehkuttamaan JRT:n Monksia ja pohtimaan sitä tilannetta kun pahis on koko henkilökaartin ihanin ja erinäisiä siihen liittyviä asioita. Mutta en saanut sitä ihan järkevästi selitettyä eilen, joten tuskin saan nytkään.