Miksi kaikki tuntuvat päivittävän blogejaankin oikein urakalla sillä välillä kun minä en ole netissä? Oikeastaan tämä on ollut aika helppoa, olen vain kirjoitellut englannin aineita ja katsonut Green Wingiä (enkä tiedä pystynkö oikeasti katsomaan sitä viimeistä jaksoa) ja havainnut käytännössä kuinka koukuttava Twilight jatko-osineen on, neiti A luki kai tänään NM:n loppuun ja Harulle lainasin Twilightin sen jälkeen ja molemmat jäivät kerrasta kiinni. Ja luulin että mulla olisi paljonkin sanottavaa, mutta ei olekaan oikeastaan mistään. Ehkä olen taas välillä ollut keskimääräistä hassumpi ja tänään meinasin tanssiessa kaatua ja herra N sanoi että ei olisi pitänyt ottaa aamusta niin paljon. Autokouluun kaksi ja puoli viikkoa, mutta toisaalta koeviikkoon saman verran. Ja sitten alkaa kahden matikankurssin unelmajakso, pää ei kestä, mutta kai se on pakotettava kestämään.

Keskiviikko on onnellisesti ohi eikä siinä sitten mitään kamalaa ollutkaan :P Tyttö meni ruokatunnilla käymään optikolla (eikä päässyt syömään o_O) ja sai päähänsä elämänsä ensimmäiset piilolinssit. Ensimmäinen vartti meni pelkästään hymyillessä kun oli niin ihanaa nähdä ympärilleen, en ollut aikoihin edes tajunnut unelmoida, että näin hyvin voisi nähdä, vaikka lasien vahvuuksissa sinänsä ei mitään vikaa ole ollutkaan. Tosin nyt tuntuu siltä että on hiekkaa silmissä, jäikö niihin jotain pölyä vai eivätkö vain sovi minulle, sitä en tiedä, mutta tämä tunne, tämä itsevarmuus!

Ja olipa sekin sitten vaikeaa. Puhuin tietysti asiasta vanhemmille joskus, mutta eivät ne vaikuttaneet kauhean kiinnostuneilta. Neiti M oli sitten hankkinut itselleen piilarit viikko sitten ja sitten minä vain yhtäkkiä päätin että menenpä nyt varaamaan ajan. Olen tässä tämän iltaa kummastellut, että ovatko nuo äiti ja isä huomanneet vielä yhtään mitään, sillä minkäänlaista kommenttia en ole suuntaan tai toiseen saanut, vaikka katsoin äsken televisiotakin ilman laseja - jotain, mitä en ole tehnyt moneen vuoteen.