Tulin kieli rikki konsertista, laulaminenkin meni hyvin siihen nähden, että olen flunssassa - ääni kantoi mikä oli kohtuullisen pelottavaa. Pianolla sooloilin omiani, On hanget korkeat nietokset sai yhden säkeistön lisää, josta ei oltu puhuttu mitään. Opettaja kehui ratkaisuani mahtavaksi, minusta se tarvitsi sitä - jotain kasvua, kehitystä. Glögi oli liian kuumaa.

On jotenkin paha mieli ilman mitään syytäkään, tai ovathan ne syyt oikeastaan olemassa. Olisin tietysti halunnut Nightwishin Jyväskylän-konserttiin, mutta kohtalokkaasti katsoin päivämäärän aikoinaan väärin enkä edes ryhtynyt kinuamaan pääsyä. Olisin ehkä voinut elää, mutta nyt riepoo, kun abien musiikinporukka on lähdössä sinne ja eräs kaverini jota en edes tiennyt välttämättä niin NW-ihmiseksi on kuulemma menossa kanssa. Jotenkin ennen eilistä ei-pääseminen ei edes ollut mikään suuri juttu minne minä muka koskaan pääsisinkään mutta tänään näin kun musiikinopettaja jakoi lippuja ja jotenkin tuo on nyt paisumassa kunnes luultavasti perjantaina en puhu kenellekään ja kyhjötän vielä viikonlopunkin nurkassa suunnilleen itkemässä.

Lisäksi minulta on yksi nuottikansio hukassa (olisin tänään tarvinnut mustaa, enkä löytänytkään sitä) ja enemmän minua pelottaa oma reaktioni siihen, se oli hyvin... sanotaanko uhmaikäinen. Eikä todellakaan tarkoituksella. Kaupanpäälle tuntuu, että se kuori jota minulle näytetään ei ole se todellinen - tämä on taas näitä paranoiapäiviä kun minusta tuntuu että koko maailmankaikkeus nauraa minulle salaa tai ei ainakaan pidä minusta. Kyse on enää siitä olenko sekoamassa vai jo valmiiksi sekaisin. Ja ajattelen että olen teini ja olen nyt vähän ongelmalapsi koska se on muotia, ja pahinta on se, että en tiedä pitääkö se paikkansa.

Ja se niiden kirjojen tilaaminen. Tiedän, tiedän, että aion tilata Twilightin ja Eclipsen itselleni suunnilleen jouluksi, mutta en vain pysty oikeasti niihin muutamaan klikkaukseen, odotan vain että jokin muuttaisi mieleni, saisi pääni kääntymään ja minä en ostaisikaan niitä ja sitten voisin räytyä siinä "tuskaisessa" olotilassa että minulla ei ole niitä. On inhottavaa tuntea itsensä ja käyttäytymismallinsa, vaikka en voikaan väittää niin koko ihmisestä, I enjoy my misery.

Minä toin sen kansion kotiin. Ihan varmasti toin.