Jaaha, tässä käydään näitä suremisen vaiheita hurjaa vauhtia läpi. Tai ehkä ei sittenkään - ajoittain onnistun ajattelemaan, että kaikesta huolimatta se on vain kirja, että minä voin jatkaa elämää. Tämä on kyllä suurelta osin Sir Humphrey Applebyn syytä, hänelle (sekä Bernardille ja Hackerille) olen jaksanut nauraa jopa itkuisina hetkinä. Ostin nimittäin DH-reissulta myöskin Yes Ministerin ensimmäiset seitsemän jaksoa dvd:llä, ja se on ehdottomasti liian vähän, varsinkaan kun en voi olla varma näenkö huomista tv-jaksoa. Satiirille ja sarkasmille jaksan nauraa, vaikka tavanomaiset komediat puuduttavat. Olen tänäänkin viettänyt liikaa aikaa netissä lueskellen Yes Minister -aiheisia nettisivuja. Sir Humphrey - ehdoton suosikkini - on osoittautunut suunnilleen yhtä loistavaksi lainausten lähteeksi kuin tohtori House. Täällä on mahdollista kuunnella palasia ääniklippeinä.
Enkä edes tiennyt, että sarjalla on jatko-osakin (Yes Prime Minister), ja nyt haluan nähdä senkin, eikä sitä taida tänä kesänä tv:stä tulla. Miksi pitääkin tahtoa niin monta sarjaa dvd:llä?

(Hihii, humphreyismini ei olekaan Humphreyta. Mutta ei kerrota kenellekään, koska se ihan hyvin voisi olla.)