Näillä sanoillakin on blogiini nähtävästi tultu. Olen nyt oman jaksamiseni rajoille lukenut fysiikkaa koko viikonlopun, ja se ei ole paljon, olen tehnyt vähän yli puolet kertaustehtävistä, en taaskaan osaa kuin ehkä laskea kun en ole jaksanut kirjaan syventyä. Maantiedettä vilkuilin perjantaina koulussa, ja viime yönä näin unta että menin sinne kokeeseen luettuani vain sen verran, ja sitten kaikki muut osasivat jonkun teorian, jota varmasti ei ole olemassakaan. En ole koskaan kokeillut, millaista olisi mennä tekemään koe niin, ettei osaa. Paremminkin olisi voinut osata, mutta en ikinä ole jättänyt kokonaan valmistautumatta. Jotenkin pitäisi vielä ylihuomiseksi se kirja kahlata suunnilleen läpi, ja onneksi luin sen kesällä, eikä se kurssi ollut niin kamala kuin kuvittelin. Mutta jos jotain muistan, se on kuole paska kenguru, tai se, että minusta tulee tulevaisuudessa kamelinkasvattaja, enkä tiedä, onko niistä tiedoista jotain iloa.

Olen tuhlannut turhaa nukkumisaikaa pelaamalla Taistelua Wesnothista, eikä siinäkään mitään järkeä ole, mutta koukku kuin koukku. Ja eilen katsoessani Vikatikkiä kirjoitin syyskuun lopun tuhannen sanan haastetta ja yllättäen havaitsin kirjoittaneeni siihen palvelijat nimeltä Mac, Guy ja Caroline [22].

Ja leikkasin hiuksiani - taas vaihteeksi. Olen jotenkin kärsimätön tämän otsikseni suhteen, haluaisin kasvattaa sen pois, mutta kun en malta, niin leikkelen sitä sitten lisää. Nyt se toistaiseksi näyttää ihan kivalta, ei se eilen näyttänyt, mutta sitten annoin sen jäädä roikkumaan kasvoille, ja nyt tykkään. Pitää ihmisellä kai olla jotain askarreltavaa.

Ja Gilmoren tyttöjen seitsemäs kausi alkaa tänään. Jos oletustilanteena on se, että pitäisi tänään vielä illalla olla koneella, niin pitää varmaan siirtää senkin katsomista ja lukea manttua. Siitäkin varmaan tulee mitään, kun päädyn taas laulamaan jotain. Äiti aina nauraa kun teen matikantehtäviä ja soitan jotain levyä ja laulan yhtäaikaa. Ei se vaikeaa ole - vaikeampaa on olla hiljaa, vaikka joku muuta väittikin.

Huomenna alkaa lokakuu, ja se on kivaa, tai miten sen nyt ottaa kun pitää jaksaa vielä opiskella koko elämä. Syömään lähtee hän nyt.

P.S. Sitä haastetekstiä pääsee lukemaan *tästä*