Lintsasin koulusta varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni, vaikka se nyt olikin kirkko. Onhan se tietysti ihan kiva, että heti aamulla kuulee pilanneensa toisen joulun vaikkei edes pysty ymmärtämään. Lumiukko poisluettuna joulu pitäisi kieltää, sillä se on joka ikinen kerta meillä samanlaista - äiti stressaa ja sitten se valittaa pienimmästäkin asiasta, vaikka olenhan minä tottunut jo siihenkin, että minut nolataan kaikkien edessä sanomalla etten koskaan tee mitään. On sekin aika paksua koskaan mitään kun puoli tuntia aikaisemmin olen estänyt perhettä kuolemasta nälkään, mutta toisille ei kai koskaan mikään riitä. Minä ja isä emme yksinkertaisesti ymmärrä miksi kaiken pitäisi olla niin siistiä, ei meillä niin sotkuista yleensäkään ole paitsi ehkä minun huoneessani, varsinkin kun meille ei todennäköisyydellä yksi ole ketään tänäkään vuonna tulossa. Kaikkialla sanotaan, ettei joulusta pitäisi ottaa stressiä, ettei sillä ole mitään helvetin väliä jos joku verho on vähän kurtussa, roikkuessahan se siliää, mutta ei se usko sitä ja sitten ollaan taas itkuraivareiden partaalla. Minä olen kuulemma kiukkuinen jos vastaan vähän unisesti ja jos mulle jo lähtökohtaisesti tullaan heti aamusta äkäilemään, mutta niinhän se on, vika on aina minussa eikä kukaan muu ole koskaan kiukkuinen minulle, syystä tai ei.

Ja kun minä olen väsynyt koulun jäljiltä ja oikeasti tarvitsen sitä lomaa, niin alkaa jatkuva syyllistäminen siitä, kun en siivoatiskaaleivolaitaruokaa, varmaan jos olisin oikeissa töissä saisin rauhassa upota sohvanpohjalle, mutta eihän aivotyö voi väsyttää. Tilanne olisi ehkä eri, jos minä haluaisin syödä kaikkea enkä tekisi mitään, mutta inhoan suunnilleen puolia perinteisistä jouluruuista, ja olen kuitenkin leiponut sun muuta tällekin vuodelle. Ja missä ihmeen välissä minun pitäisi muka jaksaa tehdä, pimeässä täyden koulupäivän jälkeen väsyneenä? Toiset ovat sentään koko päivän kotona.

Ärsyttää vaan kun tämä on aina tätä samaa.