Eva piti toki kuunnella kun se aamulla tuli. Nätti biisi, josta minä en tosin saa kaikkea irti ennen kuin saan sanat ja pääsen laulamaan.. Ostin sen ja pienellä kikkailulla sain sen Winampiinkin soimaan. Kertosäkeen alku jäi kyllä päähän soimaan, ja päivän mittaan hieman ärsytti kun en muistanut sen enempää.

Tänään oli ohjelmassa äidinkielen aine, ja eipä siitä sen kummempaa. Kyllä kai siitä joku kohtuullinen arvosana tulee, vaikkakaan ei se välttämättä parhaitani ole.

Meillä oli sitten jotain opoa, yläasteen salissa, joka nykyään palvelee kuvisluokkana. Käpsytimme sitten Tipin kera syömään ja sinne. Kävin laittamassa yhden Screnzy-flaierin sinnekin ilmoitustaululle. Yrittäjyysluento itsessään ei ollut kovin mielenkiintoinen, kirjoitin sen aikana parikin tekstiä, mutta sen jälkeen tuli taas selväksi, minkä takia joskus tuollaisiin typeriin juttuihin jääminen johtaa miellyttäviin lopputuloksiin.

Olivat saaneet hankittua yläasteelle pihalle kellon. En minä tiedä onko se nyt hyvä vai paha, kun minä sitä ajoin kaksi ympäristöraativuottani, mutta heti näköjään kun joku 'parempi' ihminen on sen kuluneena vuonna keksinyt ottaa esille, niin kello on tullut. Muutenkin ahdisti jotenkin koko paikassa käyminen. Jotenkin sinne tavallaan kaipaa, vaikka lukiossa näköjään onkin paljon rauhallisempaa (todistimme jo pariakin mylläkkää ^^). Ja sinne meneminen on vähän vaikeaa. Silti, vaikka siellä haluaisi mennä käymään.

Mutta siis, yläasteen opettajat vs. oppilaat pesisturnaus oli käynnissä kun me pääsimme oposta. Aika moni lukionkin porukasta jäi siihen seuraamaan peliä, mm. minä ja Tipi. Aika kauan ne sitten pelasivat, ja tänä vuonna niillä oli oikein selostajakin. Päätettiin myydä se Ylelle sitten kun Mertaranta eläköityy. ("Jukka juoksee kuin pieni orava!") Kyllä sitä oli hauskaa seurata. Tosin tämänvuotinen opettajien 'lukiovahvistus' oli vähän nolompi tapaus. Viime vuotinen oli ihan liian pro, mutta tämä... *Puistelee päätään*

Kotiin tullessa sisällä haisi kloori. Minä en nykyään mene vapaaehtoisesti uimahalliinkaan (viime käynti ehkä kolme vuotta sitten), olen aina tullut pahoinvoivaksi siitä hajusta vähintään kotiin tullessa kun lemu ei lähde hiuksista. Ja sitten se tulvahtaa vastaan omalla kotiovella! Inhottavaa!

Joistakin asioista luulee päässeensä yli ja myöhemmin huomaa, ettei ole sittenkään päässyt.

---

Vähän myöhemmin kun ei jaksa tehdä uutta merkintää: Yläasteen ysit olivat jälleen haastatelleet toisiaan verkkolehteen. Ehkä paras kohta niistä tässä:

Kysymys: Kuka on lempiopettajasi?
Vastaus: Emmä tiiä ketää opettajaa... Hannula?

Ihan tarpeeksi hauskaa jo mainita ko. tyyppi, mutta millaisessa pussissa on täytynyt elää jos ei ketään opettajia tiedä? *repesi*