Ulkona on nättiä ja tällä viikolla olen ollut auringossa ehkä yhtä paljon kuin ajattelin olla tänä kesänä yhteensä. En ole ruskettunut, mutta en sen puoleen palanutkaan. Tänään pihaamme tuli koristamaan muutama koivu - illalla lähdemme taas mökkeilemään ja kokkoilemaan ja Haru-chanin sekä Tipin pitäisi tulla meille huomenna. Ympäristö on juhannuksen kunniaksi pukeutunut parhaimpiinsa, ja jopa minä päivitin huonettani eilen illalla vaihtamalla viimein jouluverhot kesäisiin (minäkö muka jotenkin jäljessä?)

Vihaan tungoksessa kävelemistä ja olemista, mutta eilen en edes polttanut päreitäni, vaikka sukkuloin ympäri täpötäyttä supermarkettia hakemassa milloin sitä, milloin tätä. Tai poltin pikkuisen, mutta vasta viimeisellä kerralla, kun ensin tien tukki leveä mummeli, sitten pikkupoika. Hillitsin itseni ihailtavasti, pitäisi melkein antaa itselleen kakkua siitä hyvästä. Sitä paitsi mieltäni paransivat kovasti ne kirjat, jotka kaappasin kirjastosta: Húrinin lasten tarina, Nemi II sekä jonkinlainen Irlantia käsittelevä matkaopas.

Selasin eilen TV-maailmaa, ja tajusin vihdoin sen, ettei televisiosta todellakaan tule kesällä mitään - silloin kun sitä ehtisi kerrankin katsoa. Tulee toki Kyllä, herra ministeri, jota yritän katsoa aina kuin ehdin ja muistan. Paha vain, että keskiviikko on saunapäivämme, joten en ole siihen aikaan ikinä kotona. Alleviivailin lehdestä mahdollisia katsottavia ohjelmia, ja kahden viikon saldo taisi olla kahdeksan ohjelmaa. Summeristakin olen kasvanut yli - joka kesä samat vieraat - tulisi edes Klaania, vaan ei. Ykkösen lauantai-illoissa voisi olla jotain ihan kiintoisaakin, mutta ei vain pysty katsomaan mitään Manne-TV:tä, eivätkä saksalaiset dekkarit jaksa kiinnostaa, puoli tuntia on joskus käsittämättömän pitkä aika.

Siispä lista: mitä Steel tällä hetkellä kaipaa televisiolta:

*Foylen sota. Viime kesän suosikkejani, valitettavasti en nähnyt (lue: tajunnut katsoa) kaikkia jaksoja, ja olin jostain lukevinani, että sitä on muutama jakso enemmänkin kuin Suomessa näytetyt. Kyseessä oli siis brittiläinen 'poliisisarja', joka sijoittuu toisen maailmansodan aikoihin. Tykkäsin todella paljon, ja harmittaa, kun jotkut asiat jäivät vähän epäselviksi itselleni. (Tämän lisäksi voisin mainita myös Sherlock Holmesit, ne viime vuonna alkukesän aamuina näytetyt.) Toivottavasti Foylet tulevat vielä joskus uudestaan. Onneksi loistava tunnusmusiikki minulla sentään on koneella.

*Jane Eyren uusinnat. Oma vikani, mitäs en nauhoittanut/katsonut kaikkia. Tuskin nämä ihan heti uusitaan, mutta toivottavasti joskus - tai mieluummin tietysti dvd saataville tähänkin maailman kolkkaan.
(Kirjoittajatar meni penkomaan Ylen sivuja ja löysi seuraavan tekstinpätkän: "Keväällä 2007 Ykkösen Kansainvälisessä kotikatsomossa esitetyllä tuoreella neliosaisella Jane Eyre -tulkinnalla (Jane Eyre - Version 2006) on uusintaesitysoikeudet. Uusinnan ajankohta ei ole toistaiseksi tiedossa."  Taakka putosi sydämeltäni.)                                        

*House. Tähän ei nyt kai tarvitse sanoa mitään. House on vain yksinkertaisesti loistava sarja, jonka haluan dvd:llä itselleni. Hitto kun olen köyhä, ja ne boksit maksavat enemmän kuin Gilmoren tyttöjen. Tulisi nyt edes se syksy niin alkaisi toinen kausi telkusta. *repii hiuksia*

Kuten oheisesta on nähtävillä, en minä edes pyydä paljoa. Argh, minun pitää kohta ryhtyä rikkomaan lakia ja hankkia nuo laittomia teitä... (olipa siinä taas älykäs lause, voisikohan vielä vähän enemmän vääntää rautalangasta?) Joku tietysti kysyy, että miksi pitäisi katsoa televisiota kun kerta ulkonakin on niin kaunista, mutta joskus haluaisi vain lösähtää siihen ruudun ääreen. Tosin voisihan sitä katsoa niitä LotRin kommentaareja (etenevät [22]).

Armonaikani viulun kanssa loppui. Harmittaa. Tiedän kyllä, että kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta olisinhan minä sitä kauemminkin pitänyt. Ja morkkis tulee myös siitä, että olisinhan sitä voinut soittaa männäkuuna enemmän ja nauhoittaakin jotain. Tällä kertaa minulla kuitenkin on jonkinlaisia todisteita siitä, että olen sitä soittanut. Hyvästi viulu, ehkä tapaamme vielä.

Lopuksi hyvät Jussit kaikille. Älkää hukkuko. Ja vielä lainaten Markku Paretskoita (kuka sitten lieneekin):
"Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että juhannuksen viettoon on aina lähdettävä. Se paikka, jossa satut aattoaamuna olemaan, ei tule kysymykseen..."