"Come with Steelsheen if you want to live."

"I want that Steelsheen, no excuses." (-Imperiumin vastaisku)

"Better to be king for a night than Steelsheen for a lifetime."

"This Steelsheen attracts Those We Do Not Speak Of. You must bury it."

"We'll always have Steelsheen."

"This is the day you shall always remember as the day that you almost caught Steelsheen."

"Everybody! Everybody wants a piece of Steelsheen!"

"Well, a Steelsheen's a Steelsheen, but they call it 'le Steelsheen'."

"Steelsheen! Why did it have to be Steelsheen?"

"No, it is not dangerous to confuse Steelsheen with angels."

"Madness? This is Steelsheen!"

"And I will strike down upon thee with great vengeance and furious anger those who would attempt to poison and destroy my Steelsheen."

"E.T. phone Steelsheen."

"A Steelsheen. Shaken, not stirred."

"You're only supposed to blow the bloody Steelsheen off!"

"Houston, we have a Steelsheen."

Oli kivaa :D

Ja pointtia ei kai kauheasti ollut, paitsi että syöminen nyt on kivaa :D

Olin perjantaina Radion sinfoniaorkesterin konsertissa kun pikkuserkkuni soitti päivällä että kiinnostaisko lähteä. Brahms oli hienoa, Schönberg omalaatuista ja yleisesti tykkäsin, haluaisin kyllä käydä klassisissa konserteissakin enemmän ja selailinkin tämän kauden ohjelmistoa; ainakaan rahasta lähteminen ei ole opiskelijahinnoilla kiinni, jonkun vain pitäisi sanoa mulle että mennään kuuntelemaan tuota, oma klassisen tuntemus on kuitenkin vielä sen verran lapsenkengissä että sieltä ohjelmistosta ei mikään pompannut ehdottomana esiin.

Aiheen tiimoilta random-fakta minusta: jostain syystä tykkään kauheasti kuunnella kun orkesteri virittää ennen konsertin alkua. En nyt löytänyt aivan täydellistä ääninäytettä kun kaikki Youtubessa on joko kamalalla äänenlaadulla tai sitten jotenkin omituisesti virittäviä, ne harvat kerrat mitä olen päässyt livenä kuulemaan se on vastannut lähinnä esmes tämän videon kolmatta ja isoäänisintä osiota eikä niillä ole ollut tuollaisia alkulämmittelyjä, no mutta ihan sama. Se on kiva ääni :)

Helsingissä oleminen tuntuu yllättävän kotoisalta, ehkä olen hyvin sopeutuvainen ihminen, mutta muiden muuttokriiseilystä lukiessa on tullut outo olo - minä vain pakkasin kamat autoon, tulin tänne, purin ne ja menin nukkumaan. Olen opiskellut joukkoliikennettä ja löydän joihinkin paikkoihin jo ihan itsenäisesti. Okei, pyykkitupaa en ole vieläkään jaksanut etsiä kun vein nyt pyykit mukanani kotiin, ja ruokahuoltokin on mitä on, strategia on syödä yliopistolla mahdollisimman paljon ja täällä elää jollain jogurtilla. Mikron puuttuminen hankaloittaa elämää huomattavasti ja olin kotona ihan onnessani kun pääsin tekemään lämpimiä voileipiä, ja pikkuhiljaa alan kaipailla ihan kunnon ruokaa, UniCafe-lounaista huolimatta. Tiskaaminen vaan on vähän ärsyttävä velvollisuus, varsinkin kun kämppis näköjään jättää tiskialtaan sen verran sotkuiseksi, ettei siinä tee mieli omia astioitaan pestä ja toisaalta ei huvittaisi koko ajan olla siivoamassa toisten jälkiä.

Kohta pakko mennä nukkumaan että herään huomenna tarpeeksi ajoissa. Meillä on ilmeisesti enemmänkin jotain tuutorihässäkkää huomenna, kun tänään meidän ryhmän (mahdollisesti tulevien geofyysikkojen) tuutorit päättivät että meillä on ollut niin pitkä päivä että tehdään vaan ihan pikainen kierros ja jatketaan huomenna. Jeejee :D

Ja tänään kuuntelussa Sarah McLachlania.

No mutta. Olen muuttanut pääkaupunkiin - sen verran nyt ainakin voi kertoa ihan koko maailmalle. Asun nyt toistaiseksi määrittelemättömän pituisen ajan kolmen hengen solussa, ja luultavasti tulen välttelemään kämppiksiäni parhaani mukaan hamaan tulevaisuuteen. Olen asunut tässä kohta viikon ajan, ja havainnut että sinänsä yksin asuminen saattaa sopia mulle, olen aina tykännyt sählätä lähinnä niin että muita ei ole näkemässä. Mua vaan ahdistaa ajatus sosiaalisuudesta - on se kun välillä on tosi sellainen olo että nyt paljon uusia ihmisiä (enkä silloinkaan sit osaisi olla niiden kanssa), mutta sitten toisinaan sellainen että pitäytyisin vaan mieluummin vanhoissa, tutuissa, turvallisissa. Ja ilmeisesti mun pitäisi olla kamalan innoissani siitä että yliopisto alkaa reilun viikon päästä. Ja olenkin, mutta jotenkin nyt epäilen. En niinkään alavalintaa, mutta yleisesti omaa pärjäämistä siellä. Ja kaipaisin nyt sitä "ET ole fail" -kommenttia ja yritän yrittää olla ahdistumatta kauheasti koska haluan olla olematta fail jatkossakin, mutta pitäisi varmaan alkaa käydä jossain terapiassa että saisi itsetuntonsa edes johonkin kuosiin. Vaikka nykyään en kyllä ole läheskään niin itkuparkumasentunut kuin olen joskus ollut.

Silti, silti. Ja haluaisin kirjoittaa.

p.s. haluaisin suositella suurta uutta musiikillista rakkauttani Florence and the Machinea!

Yleisinä kuulumisina: on opiskelupaikka, on toistaiseksi vahvistamaton asunto, on epävarmuuksia ihmisistä ja oikeastaan kaikesta. Vähän spesifimpänä: olin eilen taas laulamassa kuorossa ja se yhdistettynä seisoskeluun Apulannan keikalla meinasi tappaa minulta jalat, mutta ihme kyllä ei ole tänään ollut minkäänlaista särkyä. Onneksi, huh. Ensi viikonloppuna olen myös menossa erinäisiin tilaisuuksiin lauleskelemaan, suunniteltiin myös yhtä kyläilyä ja seuraavalla viikollahan onkin jo The Miitti :) Ja tälläkin viikolla oli muutamia ihan helmiä hetkiä, että onhan tässä kesässä kieltämättä puolensakin.

Hmm. Muuttaminen. Hmm.

Ehkä sit pikkuhiljaa pääsen ko. aiheesta yli kun kohtahan on synttärit, ja ehkä vähän poikkeuksellista mutta kävin tänään ekaa kertaa omilla ostoksilla Alkossa, tosin nytkään ei erityisemmin juomismielessä vaan aikomus on leipoa nyt viikonloppuna Baileys-juustokakku, mahtaa olla hyvää se :)