Olenko ollut vähän hiljaa tai jotain, no hyvää uutta vuotta kuitenkin, outoa opetella kaksituhattakymmenen kaksinollayksinolla. Palikkatesti. Joululomasta on puolet jäljellä mutta tulin takaisin Helsinkiin, tässä voisi nyt kivasti nukkua viikon. Tai jotakin. En ehkä malta nukkua, elämäkin on välillä ihan jännähköä ja olen jo aika tottunut joihinkin asioihin ja hmm. En jotenkin osaa tätä blogia enää :D Voisin mennä nukkumaan kun kerta on jo puoli neljä ja väsyttää kivasti.

Ruokahan on ihan kummallista - söin tänään koululla jotain kalaa joka oli ihan hyvää mutta aika tylsää, toisaalta söin eilen koululla jotain kalaa joka oli niin järkyttävän mausteista että oli pakko jättää osa syömättä. Sitten tosin kotona alkoi tehdä mieli ruokaa ja keitin paketillisen nuudeleita ja niistä nyt vasta mausteisia tulikin, öh pidän kyllä maustetusta ruuasta mutta en ihan hirveän polttavasta. Ja tänään olin Helillä opettamassa matikkaa (omg haluan matikanopettajaksi vaikka haluankin opiskella fysiikkaa!) ja se kysyi että haluanko jotain ruokaa, sanoin kyllä kiitos ja se laittoi jotain valmiita pinaattilettuja jotka olivat oikeasti aivan mielettömän hyviä vaikka kuvittelin etten kyllä ikimaailmassa opi tykkäämään pinaattiletuista. Jännää. Niitä ostan kyllä itsellenikin, tosin tällä kauppareissulla ostin kanasuikaleita, olisin halunnut sinihomejuustomarinoituja mutten löytänyt joten ostin niitä tavallisia hunajaisia.

Ja pointtia ei kai kauheasti ollut, paitsi että syöminen nyt on kivaa :D

Suunnittelin että tänään voisin laiskotella rauhassa kotona ja katsoa mahdollisesti levyllisen tai pari Gilmoren tyttöjä. Ongelma on kyllä vähän se, että katsoin silloin heti muuton jälkeen kakkoskauden ekat jaksot ja haluaisin kyllä katsoa sitä ykköskauttakin, mutta en oikein tiedä mistä aloittaisin kun ensimmäisiä en välttämättä jaksaisi katsoa - toisaalta haluaisin nähdä nekin, äh. Joka tapauksessa lakaisin äsken lattian ja siivosin tuota kaaosta pienemmäksi, joten ansaitsenkin löhöillä :D

Olin perjantaina Radion sinfoniaorkesterin konsertissa kun pikkuserkkuni soitti päivällä että kiinnostaisko lähteä. Brahms oli hienoa, Schönberg omalaatuista ja yleisesti tykkäsin, haluaisin kyllä käydä klassisissa konserteissakin enemmän ja selailinkin tämän kauden ohjelmistoa; ainakaan rahasta lähteminen ei ole opiskelijahinnoilla kiinni, jonkun vain pitäisi sanoa mulle että mennään kuuntelemaan tuota, oma klassisen tuntemus on kuitenkin vielä sen verran lapsenkengissä että sieltä ohjelmistosta ei mikään pompannut ehdottomana esiin.

Aiheen tiimoilta random-fakta minusta: jostain syystä tykkään kauheasti kuunnella kun orkesteri virittää ennen konsertin alkua. En nyt löytänyt aivan täydellistä ääninäytettä kun kaikki Youtubessa on joko kamalalla äänenlaadulla tai sitten jotenkin omituisesti virittäviä, ne harvat kerrat mitä olen päässyt livenä kuulemaan se on vastannut lähinnä esmes tämän videon kolmatta ja isoäänisintä osiota eikä niillä ole ollut tuollaisia alkulämmittelyjä, no mutta ihan sama. Se on kiva ääni :)

Tänään oli ensimmäinen virallinen päivä yliopistoilua. Viime viikosta meni puolet kaupungilla pyöriessä ja erinäisissä Resonanssin, fysiikan ainejärjestön, tilaisuuksissa joissa tuli huomattua että ilmeisesti aika kivaan porukkaan olen päätynyt, toivottavasti tutustumisessa ei nyt mene niin kauan kuin lukiossa. Olen nyt tosin ehkä ihan pikkuisen vähemmän ujo kuin silloin, kukaan ei tunne ennestään ja luulen että se aika voisi pikkuisen lyhentyä. Huomenna menen sinne takaisin, sitten onkin taas perjantai (vastahan se oli! hämää kun luulen olleeni viikonlopun kotona vaikka oikeasti olin siellä sunnuntaista tiistaihin), viikonloppua ei lasketa, maanantaina on avajaiset ja tiistaina jo ekat luennot, oikeasti, johan tässä on odotettukin.

Helsingissä oleminen tuntuu yllättävän kotoisalta, ehkä olen hyvin sopeutuvainen ihminen, mutta muiden muuttokriiseilystä lukiessa on tullut outo olo - minä vain pakkasin kamat autoon, tulin tänne, purin ne ja menin nukkumaan. Olen opiskellut joukkoliikennettä ja löydän joihinkin paikkoihin jo ihan itsenäisesti. Okei, pyykkitupaa en ole vieläkään jaksanut etsiä kun vein nyt pyykit mukanani kotiin, ja ruokahuoltokin on mitä on, strategia on syödä yliopistolla mahdollisimman paljon ja täällä elää jollain jogurtilla. Mikron puuttuminen hankaloittaa elämää huomattavasti ja olin kotona ihan onnessani kun pääsin tekemään lämpimiä voileipiä, ja pikkuhiljaa alan kaipailla ihan kunnon ruokaa, UniCafe-lounaista huolimatta. Tiskaaminen vaan on vähän ärsyttävä velvollisuus, varsinkin kun kämppis näköjään jättää tiskialtaan sen verran sotkuiseksi, ettei siinä tee mieli omia astioitaan pestä ja toisaalta ei huvittaisi koko ajan olla siivoamassa toisten jälkiä.

Kohta pakko mennä nukkumaan että herään huomenna tarpeeksi ajoissa. Meillä on ilmeisesti enemmänkin jotain tuutorihässäkkää huomenna, kun tänään meidän ryhmän (mahdollisesti tulevien geofyysikkojen) tuutorit päättivät että meillä on ollut niin pitkä päivä että tehdään vaan ihan pikainen kierros ja jatketaan huomenna. Jeejee :D

Ja tänään kuuntelussa Sarah McLachlania.

Tästä taitaa tulla kerran kuussa päivittyvä blogi, mutta oikeastaan mulla ei ole intoa kertoa samoja asioita kahteen kertaan, tai varsinkaan jakaa niitä asioita mistä nykyään edes yritän puhua tuolla lj:n lukkojen takana ihan kaikelle maailmalle. Mutta kun en halua luopua tästä ihan kokonaan koska olen vieläkin aivan totaalisen rakastunut sivupohjaani :D

No mutta. Olen muuttanut pääkaupunkiin - sen verran nyt ainakin voi kertoa ihan koko maailmalle. Asun nyt toistaiseksi määrittelemättömän pituisen ajan kolmen hengen solussa, ja luultavasti tulen välttelemään kämppiksiäni parhaani mukaan hamaan tulevaisuuteen. Olen asunut tässä kohta viikon ajan, ja havainnut että sinänsä yksin asuminen saattaa sopia mulle, olen aina tykännyt sählätä lähinnä niin että muita ei ole näkemässä. Mua vaan ahdistaa ajatus sosiaalisuudesta - on se kun välillä on tosi sellainen olo että nyt paljon uusia ihmisiä (enkä silloinkaan sit osaisi olla niiden kanssa), mutta sitten toisinaan sellainen että pitäytyisin vaan mieluummin vanhoissa, tutuissa, turvallisissa. Ja ilmeisesti mun pitäisi olla kamalan innoissani siitä että yliopisto alkaa reilun viikon päästä. Ja olenkin, mutta jotenkin nyt epäilen. En niinkään alavalintaa, mutta yleisesti omaa pärjäämistä siellä. Ja kaipaisin nyt sitä "ET ole fail" -kommenttia ja yritän yrittää olla ahdistumatta kauheasti koska haluan olla olematta fail jatkossakin, mutta pitäisi varmaan alkaa käydä jossain terapiassa että saisi itsetuntonsa edes johonkin kuosiin. Vaikka nykyään en kyllä ole läheskään niin itkuparkumasentunut kuin olen joskus ollut.

Silti, silti. Ja haluaisin kirjoittaa.

p.s. haluaisin suositella suurta uutta musiikillista rakkauttani Florence and the Machinea!

...kuten kirjoittaa. Tai katsoa elokuvia telkkarista, oikeastaan Cate Blanchettista huolimatta tuo Kadoksissa ei jaksa kiinnostaa yhtään, olen keskittynyt blogien lukemiseen ja odottelen Lewisin alkua.

Yleisinä kuulumisina: on opiskelupaikka, on toistaiseksi vahvistamaton asunto, on epävarmuuksia ihmisistä ja oikeastaan kaikesta. Vähän spesifimpänä: olin eilen taas laulamassa kuorossa ja se yhdistettynä seisoskeluun Apulannan keikalla meinasi tappaa minulta jalat, mutta ihme kyllä ei ole tänään ollut minkäänlaista särkyä. Onneksi, huh. Ensi viikonloppuna olen myös menossa erinäisiin tilaisuuksiin lauleskelemaan, suunniteltiin myös yhtä kyläilyä ja seuraavalla viikollahan onkin jo The Miitti :) Ja tälläkin viikolla oli muutamia ihan helmiä hetkiä, että onhan tässä kesässä kieltämättä puolensakin.

Hmm. Muuttaminen. Hmm.

Jos vielä sen verran palaisin ylioppilausaiheeseen että lähettäisin yhdeltä sellaiselta terveisiä.

Ehkä sit pikkuhiljaa pääsen ko. aiheesta yli kun kohtahan on synttärit, ja ehkä vähän poikkeuksellista mutta kävin tänään ekaa kertaa omilla ostoksilla Alkossa, tosin nytkään ei erityisemmin juomismielessä vaan aikomus on leipoa nyt viikonloppuna Baileys-juustokakku, mahtaa olla hyvää se :)

Kauhean hämmentävää että siitä on jo viikko kun pääsin ylioppilaaksi, ajalla on kummallinen taipumus vaan juosta ohi. Mulla oli kivat juhlat, koululla lakituksessa oli kivaa ja jatkoilla oli kivaa, siis jäi kaikesta hyvä maku ja sain kauhean paljon valkoisia Teema-astioita :P

Nyt mun pitäisi ehkä opiskella torstaiseen yleisen musiikkitiedon tenttiin. Sujuvastihan tämä kuuntelulistan läpikäyminen menee, ja tiedän kyllä erottavani tyylikaudet toisistaan ihan hyvin, mutta varsinkin sanaston suhteen tulen kyllä olemaan ihan pihalla. Viime viikon tunnilla oli kyllä tuskaisaa kun olin jostain syystä kauhean väsynyt (vielä aamun löhönnyt pikkuserkun sohvalla katsomassa Mustan helmen kirousta, ruoanlaitto ♥) ja olin suhteellisen lähellä nukahtamista kun piti kuunnella puolitoista tuntia klassista putkeen. Argh. Olisi listalla edes Kuutamosonaatin kolmonen (tai Vallankumousetydi ^^) niin olisi voinut hetkeksi herätä :D

(btw ärsyynnyn aina kun erehdyn lukemaan youtube-kommentteja jostain pianokappaleista kun siellä suunnilleen haukutaan solisti lyttyyn jos se sattuu soittamaan yhden väärän äänen kohdassa 1:26. lol. ymmärrän kyllä pyrkimyksen täydellisyyteen ja virheettömyyteen, mutta mahtaa aiheuttaa pientä painetta? on se hyvä että ei ollut toivoakaan tulevaisuudesta pianistina :D )

Sanoin viimeksi että pisteen päästä rajalta tapauksia, joo, fyssa tosiaan 43 kun L:n raja oli 44, ja äikkäkin oli yllättäen vain kolmen pisteen päässä L:stä vaikka sen piti olla paremminkin siellä M:n ja E:n rajalla. Mutta ei siitä sen enempää, koska ilmeisesti se ei lopultakaan ollut niin iso juttu että se olis jaksanut ärsyttää mua kauhean kauaa.

Lakkiaisiin enää muutama päivä, minun pitäisi vielä tehdä pukuni olkaimille jotain että ne yleensä pysyisivät kiinni koko puvussa ja sitten vielä mielellään ylhäällä, mulla kun perinteisesti kaikki olkaimet luistavat sivulle joka tapauksessa, puhumattakaan sitten reilusti liian väljistä.

Tänään olin musiikkitiedossa esitelmöimässä Chopinista, olin valinnut musiikkinäytteeksi Vallankumousetydin ja sitä olen itsekin soittanut tässä viime aikoina aika paljon. Laittelin parina iltana nuottejani kansioon ja soitin niistä aika monta läpi, tänään kävin kirjastosta lainaamassa kokonaisen kirjan Chopinia, haluan oppia soittamaan ainakin sen surumarssin, vaikka siinä onkin muutama sointu jotka on yksinkertaisesti liian laajoja. Ehkä ne on mahdollista kiertää jotenkin... Ja meinasin menettää hermoni Fantaisie-Impromptun rytmille, jostain syystä sellainen neljä-vastaan-kolme on mulle ihan mahdoton vaikka kaksi-vastaan-kolme sujuu kuin vettä vaan.

Ja jotenkin tälleen muutaman kerran vuodessa pianonsoitto puolitosissaan tuntuu ihan hyvältä ajatukselta, mutta vielä en ole ehtinyt katumaan sitä että lopetin tunnit. Tosin tietysti olisi kiva jos olisi joku jota voisi pyytää selvittämään sellaisia itselle hämäriä asioita mutta niin kai aina.

p.s. "nobody handles händel like they handle händel" t. frasier

"En mä kysy niitä tuloksia vielä, meen käymään ensi viikolla koululla."

*puhelin soi ja vastaajaan tulee viesti*: "Kuulin että sait hyvät arvosanat, soitatko takaisin"

ja oli pakko soittaa kansliaan etten olisi ihan pihalla. Josta sanottiin että rivi on tällä kertaa LELLE, mikä oli ihan odotusten mukainen, vaikka siellä oli jotain omituisuuksia ja varmaan kuulin puhelimessa väärin ja sitten kun haen pisteet joskus ensi viikolla niin sieltä paljastunee jotain pisteen päässä rajalta -tapauksia. Mutta ei se mitään! Koska minusta tulee ylioppilas!

Ja oikeasti Coldplayn LeftRightLeftRightLeft tuli tähän ihan samaan (oikeaan) saumaan ja ah ihanuuuuuuuuus ♥

Viimeisen viikon sisällä olen ollut yhden kokonaisen päivän kunnolla kotona. Viikonloppu Tampereella, miittailua ja TSH-sinfonia, joka oli hieno, siis hieno (paitsi Forth Eorlingas mutta siitä on jo puhuttu) ja onneksi en ole musiikkikriitikko niin mun ei tarvitse osata sanoa mitään viisasta, voin olla ihan rauhassa vain vaikuttunut.

Sitten viikolla olen pyörinyt Jyväskylässä ja ympärillä, ostoksilla (mm. yksi tietty hattu) ja autokoulussa, joka on nyt suoritettu kokonaan, oli hurjan kiva kakkosvaihe. Eilen olin musiikkitiedossa ja sen jälkeen yhden kuoroteoksen harjoituksissa, soitan siinä pianoa ja ilmeisesti pääsen kuoroonkin laulamaan, siistiä.

Ja niin, ostin Housen kolmoskauden dvd-boksin. Hih.

Eilen olin konsertoimassa, oli kivaa laulaa ja sain yhden pienen musiikkiprojektin tähän lähitulevaisuudelle. Mielenkiintoista!

Ja hassua kun ei ole taas kuukauteen ollut yhtään mitään tekemistä, ja nyt on aika suma asioita, ja sitten taas ei mitään paitsi tuota musiikkijuttua. Huomenna lähden ilmeisesti kotoa yhdelle kaverille ja lauantaina sieltä Tampereelle TSH-sinfoniaa ja miittailua varten. Tullaan sieltä joskus sunnuntaina ja sitten on kai pari päivää tyhjää, ensi viikon puolessavälissä on autokoulun kakkosvaihe kahtena päivänä, ja toivottavasti löydän samalla reissulla yo-mekon. Mua jo peloteltiin että ei niitä muka enää ole ja kieltämättä tuntuu siltä että kaikilla on jo mekko ostettuna vaikka juhliinkin on vielä kuukausi aikaa o.O Mä en vain osaa kai niin huolehtia siitä että kaikki tapahtuisi kauhean aikaisin, tunnetustihan mä sain vanhojentansseihinkin laukkupussukan ommeltua samana aamuna :D

Oikeasti, sinfoniaan ei ole enää kahtakaan viikkoa! Huisia! Olen ihan täpinöissäni.

(saakohan tuon laskettua musiikkitiedon konserttikäynniksi, kun jossain meidän piti käydä eikä mistään ole mitään kuulunut ja aaaaaaaagh toukokuu tule jo!)

Minä olin tänään laulamassa, ja on tietyllä tavalla mielenkiintoista ohutäänisenä ihmisenä laulaa isohkossa tilassa ilman vahvistusta, mutta kaipa tuo kuului kuitenkin. Lauloin Sibeliusta ja Järnefeltiä eikä jännittänyt oikeastaan ollenkaan, enemmän tykkäsin. Eka esiintyminen kai joulukuun jälkeen jos penkkareiden juontajuutta ei lasketa. Huh.

Musta on jotenkin aiheellista lainata sitä tekstinpätkää joka sai mut alunperin löytämään SBP:n, joskus viime syksynä luin jotain random-lj:tä koska siellä oli mainioita jaksottaisia House-kommentaareja, ja sitten sieltä päädyin yhden toisen random-tyypin lj:hin, ja profiilista "--if you know Shoebox!Remus, you know an awful lot about me" ja sitten piti ottaa selvää ja minä voisin ihan yhtä hyvin käyttää tuota lainausta omassa profiilissani.

Ei mitään pointtia, teki vaan mieli pohjustaa yhtä facebookin xkcd-yhteisön kuvaa, (ja Pratchett ♥) ja jonkun pitäisi kertoa Remukselle tuo. Tosin en tiedä mitä sitten tapahtuisi. (mutta So basically libraries are just really polite blackholes that have learned to read on aika söpöä.)

ja koska tästä on tulossa aika multifandom-merkintä (näin lyhyessä ajassa, musta tulee vielä hyvä tässä), niin todettakoon että Tikin kommentti Frysta ja Lauriesta Hobitissa oli aika helmi, ja ihan randomisti että katsoin FotRin tuossa toissayönä ja oikeastaan koko ajan Moriasta eteenpäin mietin fysiikan lakeja sen typerän portaikkokohtauksen takia. (ja vielä yksi, Don Rosalta: "pidätän teidät epäiltynä fysiikan lakien rikkomisesta!")

mulla ei edes ollut erityisen hyvä päivä. paitsi että ostin suklaata.

Oon ollut tässä viime aikoina tosi turhautunut ja ärtynyt sen musiikkidiplomin suhteen, mutta tänään oli varsin hyvä päivä (ehkä, siksi että tein diplomia aika vähän, kävin vain viemässä koululle pari juttua sen tiimoilta). Tapasin ihmisiä ja juttelin ja olin laulutunnilla ja mulle on sanottu kivoja asioita ja olen lukenut kivoja lehtiä ja sain suklaata.

Ja!

Lähdin kaupan parkkipaikalta laulutunnille ja radio:

Welcome to England, he said
welcome to my world
you better bring your own sun, sweet girl
you gotta bring your own sun

oltiin laulunopettajan kanssa aika innoissamme tuoreesta Tori Amosista!

Mua lähes, huom lähes, kiinnostaa tämä tuore Brideshead Revisited -elokuva, mutta siis vain lähes sen takia että en millään usko sen mahtuvan noin kahteen tuntiin kun mitä se vanha sarjakin on pitkä, melkein viisitoista jaksoa? Ja toisaalta nimenomaan se siinä kiinnostaa, miten ihmeessä se on yleensä mahdollista. Mutta ehkä en ole tarpeeksi kiinnostunut kun ihan vasta olen nähnyt sen sarjan ja daa Jeremy Irons.

Ja törmäsin eilen kirjaston netissä teokseen nimeltä En förlorad värld : Kapten Charles Ryders andliga och världsliga minnen ja mitä sitä nyt suomeksi lukemaan kun ei englanniksikaan ole tarjolla, joten käyn kyllä joku päivä lainaamassa tuon ruotsiksi. Eri asia että millä ihmeen ajalla mä sen luen kun olen taas jo haudannut itseni aika vapaaehtoisiin ja aikaasyöviin projekteihin: teen ihan tosissani musiikkidiplomia ja rupesin pari päivää sitten jostain syystä kokeilemaan taas kääntämistä (Shoeboxin kimpussa, voi ihana). Ja näiden takia en edes tiedä ehdinkö osallistumaan Script Frenzyyn (ja sen suhteen toinen ongelma on se, että meinasin olla vähän laiska ja sovittaa toissakertaisen NaNon käsikirjoitusmuotoon, mutta se teksti on mulla hahhah .otd:na enkä jaksaisi millään ladata OpenOfficea. En edes vaikka en tykkää MS Officesta enää sitäkään vähää kuin ennen, mutta siinä sentään alaviivoilla ympäröidyt sanat kursivoituvat eivätkä alleviivaudu, hyi.

Ja syön aika antaumuksella pitkästä aikaa aurajuustoa, ja se on tietysti niin suolaista että koitunee lopulta kuolemaksi. Nyyh.

Kirjoitukset nyt ohi, aamen. Tosin tuntuu vähän pahalta jotenkin, perjantai-iltana odottelin lähtöä kaupunkiin ja siinä mietin aika moneen kertaan että pitäis varmaan tehdä muutama tehtävä matikkaa ja sain sitten muistutella itseäni siinä että sekin meni jo, lauantaina heräsin aivan paniikissa ja varmana siitä että olin tehnyt nimenomaan kaikki ne virheet joiden suhteen piti olla erityisen hereillä.

Ja nyt mulla on vähän vaikeuksia uskoa yhtään mitään.

Tänään kaivoin vanhan kannettavan cd-soittimeni kaapista kun havaitsin viime yönä että minun ah niin epäluotettava mankkani ei suostu toistamaan lainaksi saamani Tuntematon sotilas -äänikirjan levyjä. Vanha rakkine sen sijaan toimi melkein levyn loppuun asti kuin unelma, ekan levyn viimeiset kymmenen minuuttia se jostain syystä tosin toimi vain pystyasentoon käännettynä pätkimättä. Enkä oikeastaan malta odottaa että pääsen kuuntelemaan sitä lisää, toki lukisin mielelläni mutta pää ja silmät ovat vähän väsyneet tolkuttomasta lukuputkesta (ja köh, koneella sitä vaan istutaan niin). Äsken kuuntelin vielä TSH:n musiikkia puolitoista levyä, yritin nukkua ja silloin kun en yrittänyt, harrastin orkesterinjohtamista ja olisi kyllä siistiä olla kapellimestari mutta hiton vaikeaa!

Lisäksi leivoin tänään kääretortun ja se onnistui ihan kohtalaisesti, vaikka tuppaan aina polttamaan sen taikinaosion pinnan niin että se halkeilee ja melkein kuoriutuu pois siinä käärintävaiheessa. Lisäksi en saanut rahkakermasekoituksestani ihan yhtä maistuvaa kuin äiti viimeksi, mutta kuulemma silti tykättiin.

Olisi jo keskiviikko, tai toisaalta ei koska sehän saattaa hyvin pitkälti olla viimeinen yhden asian suhteen ja äh en kauheasti tykkää. Tosin se tulee kuitenkin, että mitäpä tässä sitä murehtimaan...

Ajattelin kyllä että pitäisin edes täällä leipäläpeni kirjoitusten suhteen ummessa suunnilleen siihen asti että... olen saanut ytl:n tulokset? Mutta eihän sitä ihminen malta kun ehkä jotain pitäisi kuitenkin silloin tällöin kirjoittaa.

Maanantaina äikkä, kuten kaikki tietävät, eikä mulla ole mitään käsitystä siitä miten se meni, olen aina ollut kauhean huono arvailemaan äidinkielen suhteen. Eiköhän sitä kuitenkin hattuostoksille lähitulevaisuudessa joudu, jos en sössinyt tekstitaitoa ihan nollille ja/tai tyri viikon päästä matikkaa ihan täydellä teholla. Kirjoitin ykkösaiheesta, siis rakkaudesta ja kuolemasta, sillälailla tylsästi ja pohtivasti ja tuskin erotun massasta ja jäi vähän lyhyeksikin se essee, mutta myöhäistä sitä nyt on itkeä. Sitä paitsi iltapäivä oli ihan viihdyttävä, istuskeltiin muutaman tyypin kanssa koululla ja varmaan viimeisiä kertoja kun on tilaisuus nauraa niiden laadukkaalle läpälle.

Keskiviikkona fyssa ja luojan kiitos en harrasta mitään esseereaaleja, ihan takuulla olisi tullut työsopimuskiista käden kanssa siinä yhden maissa ja sitten olisi tullut lakko ja olisiko sitten ollut kivaa. Fyssankin kanssa mulla meni melkein koko aika, mutta se johtui lähinnä siitä, että jouduin kirjoittamaan ykköstä lukuunottamatta kaikki tehtävät kahteen kertaan kun olin tehnyt ne aluksi vaan huolettomasti peräkkäin kahdelle konsulle, kun ajattelin että pitää kokeilla mitä niistä yleensä osaa. Sitten teinkin suorilta kahdeksan tehtävää enkä joutunut edes miettimään muita, joten vähän hukkaan meni. Tosin aika hyvä tarkistuskeino kieltämättä kun kuitenkin puhtaaksikirjoitusvaiheessa laskin ja tarkistin uusiksi enkä pelkästään kopioinut. En tiedä uskallanko kokeilla matikkaan, olisi varmaan viisasta tuntien oman huolimattomuushistoriani mutta jos ei riitäkään aika? Tosin tähän mennessä olen ollut matikan kanssa aika nopea, mutta kerta se olisi ensimmäinenkin.

(Varsinkin kun en taida osata yhtään mitään. Omistin melkein koko lukuloman pelkälle fysiikalle ja kai se sen osalta kannatti, mutta olen vähän että mikä ihmeen matikka...)

Ja nyt tapan aikaa lueskelemalla tämänpäiväistä enkunkoetta. Ei ainakaan teksti vaikuta miltään hirvitykseltä, kysymyksiin en ole vielä ehtinyt perehtyä.

Sielu on myyty ja kyllä pitäisi mennä nukkumaan varsinkin kun taas viime yönä ja kai aika monena valvoin johonkin kahteen, silmissä tuntuu mutta kun tulisi Frasier ja helpompaa katsoa se yöllä kuin häiriten toisten urheilunseuraamista viikonloppuna.

Luin tänäänkin fyssaa sellaiset 7-8 tuntia, mutta se meni ihan harakoille. Luin siis sähköä, ja jätin suosiolla viimeisen kappaleen (puolijohteet tjsp) lukematta kun en olisi siitä mitään kuitenkaan ymmärtänyt. Tajusin vähän liian myöhään että mun olisi kannattanut jättää myös ensimmäinen kappale välistä ja mahdollisesti kolmaskin, kakkonen oli koko kirjan ainoa joka ei hajottanut päätä ihan totaalisesti. Sen sijaan jumitin varmaan pari ihan turhaa tuntia niissä virtapiiriasioissa, kun en uskonut, että kun niitä ei ole kolmella kerralla ymmärtänyt niin ei niitä ymmärrä neljännelläkään. Sensijaan ne varauslaskut voisivat olla ihan ymmärrettävää fysiikkaa jos saisin jonkinlaisen vastaavuuden määriteltyä kirjan ja maolin merkintöjen välille.

Pthyi. Odotan innolla huomista ja sähkömagnetismia, ja sitten varmaan edessä kaksi päivää näiden rakastettavien asioiden yo- tai edes joidenkin tehtävien ratkomista. Halleluja.

Yle Areenasta voi näköjään katsoa Voimakaksikkoa vähän inhimillisempiin aikoihin kuin televisiosta, siinä on Michelle Gomez ja Rosie Cavaliero ja paljon skottiaksentilla puhuvia ihmisiä ♥

Ja olen selvästikin onnistunut ärsyttämään jotakin internetin vahingonilon tai veistä haavassa -jumalaa. Huoh.

Jatko-opiskeluasioista tulee kyllä ihan silkkaa tuskaa. Aloitan sillä etten osaa täyttää yliopistohakulomaketta, siinä kysytään ihan kummallisia asioita ja miksei niitä ohjeita voi olla suomeksi, miksi joka helvetin paikassa täytyy kapulakielistellä? Lisäksi on tietysti kriisi siitä että mihin, tosin se ratkeaa hyvin helposti ainakin joksikin aikaa sillä että kirjoitan tarpeeksi huonosti, mutta en toisaalta liian huonosti. Siis fyssasta M:n, lähinnä, jolloin en pääse suoravalinnalla Helsinkiin, mutta toisaalta pääsen Jyväskylään, ja se on sillä selvä. Jyväskylän ainoa vika tällä hetkellä on se, että siellä ei varsinaisesti ole niin kiinnostavaa opiskelualaa kuin pääkaupungissa. Muuten kaikki vetovoimatekijät ovat kyllä Jkl:n puolella: se on lähellä, se on tuttu, siellä osaa suunnistaa. Selailin tuossa äsken opiskelija-asuntosäätiöiden nettisivuja ja itse kukin voi verrata kumman sivut ovat selkeämmät ja kivemmat, HOASin vai KOASin. Hmm... Kiva mistään Helsingistä lähteä asuntoa hakemaan kun kuitenkin haluaisin mahdollisimman lähelle koulua, että ainakaan ensi alkuun ei tarvitsisi ruveta millään busseilla/ratikoilla/mitäniitäon kulkemaan, mutta ei ole sellaista fiksua karttaa kuin Jyväskylän vastaavan firman sivuilla. Ilmeisesti se on joku vitun kansalaisvelvollisuus osata Helsinki edes suurin piirtein ulkoa, mutta minä olen käynyt siellä mallia Linnanmäellä ja Messukeskuksessa ja eduskuntatalon rappusilla, eikä mulla ole mitään havaintoa niiden sijainnista toistensa suhteen saati sitten mistään muustakaan siellä. Ja pelkään vieraita tilanteita ja sitä maalainen kaupungissa -fiilistä joka kuitenkin väistämättä tulee enkä mä nyt anteeksi vaan helsinkiläiset ymmärrä miten sinne voisi haluta muuttaa ainakaan näin kylmiltään. Paitsi se helvetin opiskelupaikka.